Chartres on katolilaisten merkittävä pyhiinvaelluspaikka. Se sijaitsee Pariisista
noin 90 km lounaaseen.
Chartresin katedraali rakennettiin 1100-luvulla. Se on yksi monista Neitsyt Marialle
nimetyistä Notre Dame -kirkoista, ja monien mielestä kaunein. Nykyinen kirkko on kuudes
kirkko samalla paikalla, ja jo ennen kristillistä aikaa paikka on ollut pyhä.
Paikalla on jäännöksiä noin 3000 vuoden takaa samantyyppisistä kivimuodostelmista kuin
kuuluisa Stonehengen kivitemppeli Englannissa. Paikka on ollut myös Gallian pyhien miesten,
druidien kulttipaikka.
Ensimmäinen kirkko rakennettiin 700-luvulla, mutta sodat ja tuhotyöt kohtasivat kirkkoa
usein, mm. vuonna 858 tanskalaiset viikingit polttivat kirkon. Nykyisen kirkon rakentaminen
liittyy ristiretkiaikaan. Sisterssiläisluostarijärjestön perustaja
Bernhard Claivauxlainen
lähetti yhdeksän ranskalaista temppeliritaria salaiselle matkalle
Jerusalemiin 1100-luvun
alkupuolella. Jerusalem oli tällöin islaminuskoisten valtaama, ja matkan tarkoituksena
oli päästä Jerusalemiin Salomonin temppelin jäännöksille noutamaan salaisia esineitä.
Tähän aikaan elettiin voimakasta mystiikan aikaa, ja ristiretkillä etsittiin mm. myyttistä
Graalin maljaa ja Liiton arkkua.
Ritarit palasivat matkaltaan kymmenen vuoden kuluttua,
mutta sitä, mitä he löysivät tai eivät löytäneet, ei kerrottu. Pian tämän jälkeen
ryhdyttiin rakentamaan suurta goottilaista katedraalia.
Kirkkoa on kehuttu koko
kristikunnan vaikuttavimmaksi kirkoksi. Kirkon erityisiä kohtia ovat Neitsyt Mariaa
esittävä valtava lasimaalaus, joka oli jo aiemmassa kirkossa.
Kirkko paloi, mutta lasimaalaus selvisi kuin ihmeen kaupalla tulipalosta.
Toinen kirkon aarre on viitta, jota Neitsyt Maria piti päällään synnyttäessään Jeesus-lasta.
Tämän pyhäinjäännöksen lahjoitti kirkolle Kaarle Suuren pojanpoika vuonna 876.
Kirkkosalissa on erikoisia mystisiä seikkoja, kuten lattiakuvioon tehty suuri labyrintti.
Sistersiläisjärjestön perusti
Bernhard Clairvauxlainen. Järjestö sai nimensä Citeauxin
luostarin mukaan. Sisterssiläiset vaativat benediktiinien luostarisäännön
tarkkaa noudattamista ja tähdentävät ruumiillisen työn merkitystä.
Järjestö oli suurimmillaan keskiajalla, jolloin
sistersiläiset mm. edistivät maataloutta ja vaikuttivat merkittävästi gotiikan
arkkitehtuuriin. Vuonna 1664 sistersiläisistä erkani trappistien sääntökunta.
Bernhard Clairvauxlainen (1090 - 1153)
oli ranskalainen munkki ja mystikko.
Hän oli Citeauxin luostarissa apotti Stephen Hardingin ohjauksessa,
mutta tulkitessaan luostarijärjestön ohjeistoa uudelleen hän sai kannatusta entiseltä
oppi-isältään. Citeauxin luostarissa Bernhard koki legendan mukaan ihmeitä.
Kun hän rukoili Neitsyt Marian kuvan edessä hartaasti, hän sai kolme pisaraa
maitoa Neitsyt Marian rinnasta. Keskiajalla Neitsyt Marian maitopisarat tai
hiuspalmikot olivat melko yleisiä pyhäinjäännöksiä kirkoissa ja luostareissa.
Bernhard Clairvauxlainen toimi välittäjänä kiistoissa mm. Ranskan kuninkaitten ja
kirkonmiesten välillä sekä ns. paavillisessa skismassa. Toinen ristiretki 1147-48
oli hänen aikaansaamansa. Hänen johtamansa Clairvauxin sistersiläisluostari tuli
laajalti vaikuttavaksi esikuvaksi. Bernhard julistettiin pyhäksi 1174.
Benediktiinit on
Benedictus Nursialaisen (noin 480 - 543) vuonna 529 perustama luostarijärjestö.
Järjestö alkoi toimia Benedictuksen perustamassa Monte Cassinon luostarissa Italiassa,
mutta levisi nopeasti moniin maihin. Benediktiinien luostarielämää ovat leimanneet
käytännön työ, askeesi ja uskonnolliset harjoitukset. Benediktiinien tunnuslause oli
"Ora et labora" eli "Rukoile ja tee työtä".
Benediktiineillä on ollut huomattava merkitys
länsimaiden kulttuurihistoriassa aina 500-luvulta alkaen. Luostarien yhteyteen perustettiin
kouluja, ja luostarikirjastoihin koottiin kansainvaelluksissa säästyneitä antiikin
käsikirjoituksia. Benediktiiniluostarien kukoistuskausi kesti Clunyn luostariuudistuksesta
900-luvulla noin vuoteen 1200. Keskiajan lopulla benediktiinien järjestöön kuului
yli 15 000 luostaria.
Benediktiinien sisarjärjestön perusti Benedictuksen sisar Scholastica.
Benedictiinien maatalouspohjaisista tuotteista kuuluisin on yrteistä valmistettu
benediktiinilikööri, niin sanottu "munkkilikööri". Benediktiinilikööri kehitettiin
1500-luvun alussa Fécampin benediktiiniluostarissa Normandiassa Ranskassa,
missä sitä valmistettiin luostarin tuhoutumiseen Ranskan vallankumouksen aikana saakka
(1793). Valmistus aloitettiin uudelleen 1800-luvun lopulla, ja likööriä myydään mm. Suomen Alkoissa.
Temppeliritarit oli
vuonna 1118 perustettu uskonnollinen veljeskunta, jota johti suurmestari.
Järjestöön liittyvät lupautuivat siveyteen, nöyryyteen ja kuuliaisuuteen.
Veljestö piti rukouspalvelusta ja sairaanhoitoa luostareissa, toisena tavoitteena oli
säilyttää Jerusalem kristityillä. Järjestöstä kehittyi Euroopan mahtavin salaseura.
Kuningas Filip IV Kaunis lakkautti järjestön liian mahtavana.
Temppeliritarien järjestö lakkautettiin, mutta Suomessa toimii tänäkin päivänä samantapainen
veljesjärjestö: Johanniittain Ritarikunta. Johanniittain Ritarikunta on perustettu
vuonna 1099 auttamaan sairaita ja hädänalaisia pyhiinvaeltajia. Ritarikunta on ylläpitänyt
linnoituksia ja sairaaloita mm. Jerusalemissa, Kyproksella, Rodoksella
ja Maltalla.
Tänäkin päivänä Johanniittain Ritarikunta auttaa hyväntekeväisyystyöllään sairaita ja
hädänalaisia, mm. ylläpitämällä useita sairaaloita ja klinikoita sekä vanhainkoteja
ympäri maailmaa. Johanniittain Ritarikunnan alaiset Johanniittain ambulanssi- ja
ensihoitopalvelujärjestöt tekevät myös kenttätyötä useissa eri maissa.
Johanniittojen historiaan ja tämän päivän toimintaan voit tutustua heidän
Internet-sivuillaan (suomeksi)
Graalin malja oli
keskiaikaisessa runoudessa salaperäinen pyhä esine,
joka antoi omistajalleen kaiken maallisen ja taivaallisen onnen, mutta jonka vain
puhdassydämiset saattoivat löytää. Erään toisinnon mukaan Graal oli malja, josta
Jeesus opetuslapsineen nautti viimeisen ehtoollisen ja johon sittemmin oli
vuodatettu ristiinnaulitun Vapahtajan veri. Graal-aihe sisältyy mm. eräisiin
kuningas Arthurin tarinan muunnoksiin, ja sen ympärille rakentuu
myös keskiaikaista ritari-ihannetta kuvaava tarina Parsifalista.
Liiton arkku oli
Vanhan Testamentin 2. Mooseksen kirjan mukaan akaasiapuinen, sekä sisältä että
ulkoa kullalla päällystetty laatikko, jonka kannella oli kaksi kultaista kerubia
levitetyin siivin. Arkkua pidettiin Jahven valtaistuimena. Arkussa säilytettiin laintauluja.
Lisäksi siinä oli mannaruukku, Aaronin viheriöinyt sauva ja lain kirja.
Arkku hävisi Jerusalemin temppelin hävityksessä.
Kuningas Arthurin tarina on
muinaiskelttiläinen taru,
joka kertoo brittien tarukuninkaasta Arthurista ja hänen
pyöreän pöydän ritareistaan.
800-1100-luvun kronikoissa Arthur kuvataan sotapäälliköksi,
joka menestyksellisesti puolusti brittien valtakuntaa pakanallisia piktejä ja
saksilaisia vastaan.
Arthurin tarina levisi 1100-luvulta alkaen koko Eurooppaan,
ja varsinkin Saksassa ja Ranskassa siihen liitettiin runoelmia ja proosakertomuksia.
Saksalaisessa muodossaan taru on saanut vaikutteita kristillisestä mystiikasta, ja
siihen on sisällytetty kertomus ihmeitä tekevästä Graalin maljasta, johon on kerätty
Jeesuksen veri. Arthurin tarinan pohjalta myöhemmin syntyneistä teoksista ovat tunnetuimpia
Richard Wagnerin oopperat.
Pyöreän pöydän ritareita olivat
kuningas Arthurille uskollisuutta vannoneet ritarit.
Pyöreän pöydän ritareita oli eri tarinoiden mukaan 50 tai 100.
Tunnetuimmat ovat Lancelot, joka oli rakastunut kuningatar Guinevereen, urhoollinen
Gawain, metsässä kasvanut Percival (Parsifal) ja Lancelotin poika Galahad.
He olivat ritarihyveiden edustajia luonteidensa mukaan. Vanhimpien tarinaversioiden mukaan
Galahad löytää ritarien etsimän Graalin maljan.