Henrik Renqvist

 


     Tausta ja suku


Henrik Renqvistin luonnonlahjat olivat varsin keskinkertaiset, mutta sitkeydellään ja uskollisuudellaan hän pääsi ihailtaviin tuloksiin ja jätti pysyvat jäljet Suomen hengelliseen elämään. Kertomus Renqvistin lapsuudesta on samanlainen kuin monen muun suomalaisen talonpojan pojan. Ilomantsissa Heikki Kukkonen, kuten hänen nimensä silloin kuului, leikki poikasena pappia ja kiipeili korkeille kiville saarnaamaan. Täällä hän myös itki itkunsa, kun köyhä koti ei voinut kustantaa häntä koulutielle.



     Opiskelu


Heikin toive kuitenkin toteutui. Kun pappilan pojille otettiin kotiopettaja, pääsi myös Heikki oppiiaaksi. Hän luki ulkoa ruotsalaisen katekismuksen, oppi vähän latinaa sekä kirjoitustaidon ja pääsi seitsemäntoistavuotiaana oikeaan kouluun Kuopioon. Suomen sota 1808-1809 keskeytti koulunkäynnin, mutta nuori Kukkonen, jonka mietiskelyyn taipuvassa luonteessa jo tälloin oli havaittavissa myös reipasta käytännöllisyyttä, käytti pakollisen loman hyödyllisesti. Hän ryhtyi kauppiaaksi vaeltaen Karjalan ja Pohjanmaan väliä. Ja sodan loputtua hän palasi opiskelemaan omien säästöjensä varassa.



      Arthur Dentin "Totisen kääntymisen harjoitus" -kirja


Mutta nuo aivan arkiset kauppamatkat olivat tuoneet hänelle myös hengellisen lahjan. Jo lapsena Heikki oli Ilomantsin kirkossa saarnaa kuunnellessaan aprikoinut:   "Rahvas toisin elää, pappi toisin saarnaa",   mutta nyt hän löysi tuon ristiriidan omasta sydamestään ja pelästyi. Hän oli Oulusta ostanut pari hengellistä kirjaa kotiväelle tuomisiksi, mutta toinen niistä, Arthur Dentin "Totisen kääntymisen harjoitus", loi hänen omaan sieluunsa elinikaiset merkit. Hän luki, että yhdestä ainoasta riippuu kaikki ajassa ja iankaikkisuudessa, ja se yksi on elävä usko.  
"Ellei sydän ole Jumalan tykö kääntynyt, on hän, niin totta kuin Herra elää, Jumalan silmissä niin ruma ja kauhea kuin perkele."  
Heikki heräsi vakavaan huoleen sielustaan - hän tunsi olevansa kadotettu.

Mutta, kuten monesti tapahtuu, että ensimmäinen herätys pian laimenee, niin kävi Heikki Kukkosenkin herätyksen. Mutta Dentin kirjasta häneen "meni halla nahan alle", kuten hän myöhemmin sanoi. Häneen jäi pyhä arkuus, joka ei koskaan jättänyt häntä.

Kuopiossa Heikki Kukkonen haki yhteyttä sikäläisiin heränneisiin. Mutta herännyt koulupoika sen ajan Kuopiossa oli outo ilmiö. Toverit pilkkasivat ja opettajat nuhtelivat häntä. Ja kun häntä samoihin aikoihin kalvoi epäily, oliko hänestä papinvirkaan, hän jätti koulun ja palasi kotiin. Kuitenkin häntä jäi painamaan ajatus, että hänen jotenkin tulisi sielun asioissa auttaa ihmisiä. Hän päätti ruveta kotiseudullaan levittämään hartauskirjoja. Myyntivarastoa hankkiakseen hän matkusti Turkuun.



      Synkät ajat


Ystävänsä kehoituksesta hän muutti talonpoikaisen sukunimensä Renqvistiksi, koska hän tahtoi olla puhdas oksa totisessa viinipunssa. Hän yhä uudelleen mittaili sisäistä elämäänsä Dentin ojennusnuorien mukaan. Uutterista rukousharjoituksistaan huolimatta hän havaitsi itsensä alamittaiseksi - elävä usko yhä puuttui. Nyt alkoi hänen henkinen kestokykynsä vihdoin pettää. Sairas mielikuvitus alkoi maalailla kauhunkuvia. Dentin kirjan "Totisen kääntymisen harjoituksen" kuvat perkeleitten hirmuisuudesta ja ikuisesta vaivasta alkoivat elää ja epätoivo ajoi häntä takaa. Sekavassa mielentilassa hän vaelsi Aurajoen sillalle ja heittäytyi yli kaiteen jokeen. Mutta loppu ei ollut vielä tullut. Hänet vedettiin rannalle ja virvoitettiin henkiin.

Parin vuoden ajan Renqvistin opinnot olivat keskeytyksissä. Hän oleskeli ensin Ilomantsissa, sitten Turussa ja tervehtyi ruumiin puolesta täydellisesti. Mutta hengellisessä elämässä taistelu jatkui. Taaskin tuli kirja avuksi. J. Ph. Freseniuksen laatimat kolme ohjetta:

  • rukoile armoa
  • valvo armon ylitse
  • tutki Jumalan sanaa
antoivat Renqvistille selvän suunnan. Hänestä tuli rukouksen mies, joka uskoi, että Jumalan suuressa armotaloudessa vain anova saa ja vain kolkuttavalle avataan.



      Kirjojen levittäjä ja julkaisija


Mutta sisäinen kilvoitus ei merkinnyt ulkonaista toimettomuutta. Renqvistin alkuperäinen ajatus voida hengellisillä kirjoilla auttaa ihmisiä pääsi nyt toteutumaan. Renqvistististä tehtiin Tukholman Evankelisen seuran Suomen asiamies. Askel seunasi toistaan ja pian tuli kirjojen levittäjästä kirjojen julkaisija. Ensimmäinen Renqvistin julkaisema kirja oli
"Yxi Sangen Merkillinen Historia Jumalan Hengen Suuresta Armotyöstä kolmen Judan tytärlapsukaisen tykönä" (1815).
Pian seurasi muita kirjoja.



      Opiskelu päättyy ja papiksi Liperiin


Renqvist jatkoi lukujaan tarmokkaasti. Toukokuussa 1815 hän tuli ylioppilaaksi ja jo helmikuussa 1817 hän suoritti papintutkinnon. Kun papiksivihkimys Porvoon tuomiokirkossa oli toimitettu, sai Renqvist nimityksen Liperiin kirkkoherran apulaiseksi.

Renqvist tuli Liperiin vakaasti päättäen tehdä kaiken, mitä pappi voi. Pitäjä oli laaja, osittain hyvin viljelty ja vauras, mutta suurten järvien takana avautui tiettömiä erämaita. Hengellisesti seutu oli, kuten Axherg oli sanonut, sangen pimeä. Kristillisestä elämästä ei välitetty ja elämä oli paheellista.

Renqvistin laskelmien mukaan kaksi kolmannesta pitäjän miehistä oli julkijuoppoja, jotka tappelivat ja jopa häiritsivät jumalanpalvelusta siivottomalla käytöksellään. Uuden apulaisen arvion mukaan vain neljäsosa täysi-ikäisistä seurakuntalaisista osasi lukea. Syrjäkyläläiset eivät edes tienneet, miten päin kirjaa oli kädessä pidettävä. Koko pitäjissä oli vain seitsemän Raamattua. Ei ihme, että Jumalan sanan tuntemus oli matalalla. Lunastuksen eräs mies otaksui tapahtuneen, ei kullalla eikä hopealla vaan - seteleillä! Taikausko rehotti voimakkaana. Ammattinoidat harjoittivat taikuuksiaan monien lähteitten, järvien ja pitämyspuiden luona. Kirkkotarhassa perjantaita ja sunnuntaita vasten öisin paloivat heidän nuotionsa, joiden äärellä alastomat ihmiset tuntikaupalla talvipakkasellakin olivat heidän käsiteltävänään.

 

Henrik Renqvist vanhana

Henrik Renqvist vanhana.



      Renqvistin ahkera työ Liperissä


Renqvist piti kirkossa väkeviä parannussaarnoja. Hän oli vakuuttunut siitä, että syntiset tarvitsevat kovia varoituksia. Hän toi esille Vapahtajan kutsuvan äänen, joka houkuttelee syntisiä luokseen, mutta kuvasi myös karmein sanoin helvetin, johon katumattomat heitettiin. Mutta Renqvist ei tyytynyt vain saarnaamaan. Hän etsi uutterasti henkilökohtaista kosketusta seurakuntalaisiinsa. Sairaskäyneillä hän ei keskustellut vain sairaan kanssa ja ripittinyt tätä, vaan otti sielunasiat puheeksi koko talon väen kanssa. Jokaisesta talosta, johon hän matkoillaan poikkesi tuli opetushuone, jossa hän, piti hartaustutkisteluja, kyselyitä ja polvirukouksia. Erityisesti hän valvoi ehtoollispöydän pyhyyttä tutkistellen tarkoin niiden sieluntilaa ja kristinopin taitoa, jotka ilmoittautuivat pyhälle aterialle. Herätystyötä oli tukemassa tarmokas kirjojen levitystyö.

Liperiin Renqvist nouti nuoren puolisonsa, turkulaisen Eva Maria Öhmanin. Tilapäisessä apulaisen asunnossa heille syntyi kolme poikaa.



      Hengellistä heräämistä Liperissä


Renqvistin ahkera työ alkoi ennen pitkää kantaa hedelmää. Oli niitä, jotka hänen saarnojansa ja opetustaan kuunnellessaan alkoivat tulla huoleen sielunsa autuudesta. Erään tiedon mukaan ensimmäiseni vuonna heräsi ja teki todellisen parannuksen kahdeksan ihmistä, toisena vuonna kaksitoista ja kolmantena vuonna herätykset levisivät yli koko seurakunnan. Toisista pitäjistä saakka kokoontui kansaa Renqvistin saarnatuolin juurelle ja hänen pitämiinsä seuroihin. Renqvist ei enää ollut yksin. Hänen rinnallaan polvistui rukoukseen yhä laajempi herätykseen tulleiden parvi. Varsinkin nuoret ja miesväki oli runsaasti edustettuna. Heränneelle väelleen Renqvist rakensi seuratuvan.



      Tiukan kirkkokurin mies


Mutta yhä pitemmälle Renqvist tahtoi. Hän tahtoi saada koko seurakunnassa aikaan herätyksen tai ainakin kristillisen kurin ja järjestyksen. Hän ajatteli, että pahan voima on lannistettava myös maallisin mahtikeinoin. Tässä tarkoituksessa hän asetti kuhunkin kylään kirjantaitavia miehiä, joiden oli määrä opettaa kaikki viidentoista ja kolmenkymmenen ikävuoden välillä oievat lukutaidottomat lukemaan. Hän toimitti entiset kehnot ja saamattomat kylien tarkastusmiehet pois viralta ja asetti tilalle uusia ja parempia. Näiden tuli ilmoittaa papistolle paheitten harjoittajat. Kirkonkirjaan hän merkitsi, mitä kukin seurakuntalainen oli tehnyt. Hän luki myös saarnatuolista pitkiä otteita kirkkolaista. Seurauksena oli selvä tapojen parantuminen.



      Erimielisyys kirkkoherran kanssa


Mutta seurauksena oli myös valitettava välien rikkoutuminen Renqvistin papillisen esimiehen, Lipenin kirkkoherran kanssa. Tämä maltillisen valistussuunnan pappi ei jaksamut käsittää heränneen apulaisensa intoa. Kun Renqvist esitteli hänelle seurakunnassa havaitsemiaan puutteita, kuittasi rovasti ne sanomalla: Sellaisia ovat talonpojat, ja kun apulainen ehdotteli toimenpiteitä asian auttamiseksi, esimies vastasi: Tee mitä tahansa, en minä jaksa kaikkea tuommoista. Katkerin mielin Renqvist katseli kirkkoherran hölläkätistä seurakunnan hoitoa. Erityisesti olivat esimies ja apulainen eri mieltä erään juopon koulumestarin sopivaisuudesta virkaansa; myös rippikoulu tuotti jännitystä, sillä rovasti olisi tyytynyt yhteen viikkoon, apulainen taas tahtoi pitää kaksi. Välit kiristyivät eikä riitaa voitu välttää.

Taistelun aloitti Renqvist. Kirkkoherran haluttomuuteen kyllästyneenä hän kirjoitti syksyllä 1820 tälle kirjeen, jossa hän sanoi suoraan ajatuksensa rovastista ja tämän seurakunnanhoidosta. Hän iski rajusti kaiken kohteliaisuuden unohtaen. Hän nimitti rovastia vääräksi tuomariksi, joka ei pelkää Jumalaa, joka löi laimin virkansa velvollisuudet ja oli hengellisesti sokea, joka ei mene sisälle Jumalan valtakuntaan ja estää muitakin menemästä. Lopuksi kirjoittaja ilmoitti päättäneensä saattaa asiat viipymättä tuomiokapitulin tietoon.



      Renqvistin vaikeudet jatkuvat


Kirkkoherra pyysi tuomiokapitulilta, että apulainen siirrettäisiin Liperista pois. Näin tapahtuikin. Heinäkuussa 1824 Renqvistin kohtalo jälleen alkoi valjeta - mutta pimeni taas. Hän sai tuomiokapitulilta vaatimattoman toimen Porvoon yläalkeiskoulun rehtorin sijaisena. Venäläisten vallanpitäjien painostuksesta (herännäisyydestä pelättiin valtiollisesti vaarallista liikettä) tämäkin laiha leipä riistettin häneltä. Kävi nimittäin ilmi, että Porvoossakin Renqvistin ympärille alkoi ryhmittyä herännyttä kansaa.


Svartholman linnakesaari Loviisan edustalla

Svartholman linnakesaari Loviisan edustalla.

Pari vuotta myöhemmin hänet määrättiin Svartholman linnakesaaren saarnaajaksi ilman oikeutta poistua linnoituksen alueelta. Svartholman linnoitus sijaitsee Loviisan edustalla.


Svartholman linnakesaaren satama nykyään

Svartholman linnakesaaren satama nykyään.
(Kuvassa oleva kaljaasi on Ms (aux) Vivan).


      Kirjojen suomentaminen ja kirjoittaminen jatkuu


Renqvistillä oli Svartholmassa tilaisuus keskittyä kirjallisiin töihin. Hänen ahkerasta kynästään valmistui suomennos toisensa jälkeen. Näitä olivat

  • Pieni Kempi
  • Huutavan ääni korvessa
  • Salattu elämä Kristuksen kanssa Jumalassa
  • Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä     (Juhana Arndtin laajan teos)
Myös eräät hänen omat kirjansa valmistuivat Svartholmalla:
  • Lyhykäinen itsekoettelemus ja parannuksen neuvo
  • Lyhykäinen tutkinto rukouksen tarpeellisuudesta
  • Wiinan kauhistus (jossa oli sekä omaa tekstiä että käännöstä)
Vapautetut vangit, joista hän oli saanut uskonystäviä, toimivat hänen kirja-asiamiehinään eri puolilla maata.

Henrik Renqvistin kirjan

Henrik Renqvistin kirjan "Wiinan kauhistus" etusivu.

Herätykseen tulleilta Renqvist edellytti täyttä raittiutta ja tupakasta kieltäytymistä.



      Renqvistin elämän huippukausi Sortavalassa


Uskonystäviensä taivuttamana Renqvist pyrki ja pääsi Sortavalan kappalaiseksi vuonna 1835. Sortavalassa Renqvist nousi elämäntyönsä huipulle, Suomen rukoilevaisen kansan tunnetuksi ja tunnustetuksi johtajaksi. Hän kehotti kuulijoitaan tekemään parannuksen ja uskomaan evankeliumin. Hän esitti armonjärjestyksen, pelastuksen tien, sellaisena kuin se hänelle itselleen oli kirkastumut. Hän puhui rakkaudesta, jota ilman usko on kuollut ja kehotti rukoilemaan tosi rakkautta Jumalalta. Ja kuten Liperissä ja Svartholmassa hän Sortavalassakin sanansa vaikutuksen tehostamiseksi uutterasti kauppasi tai lahjoitti kirjojaan.

Nyt oli kiivasluonteisessa Renqvistissä havaittavissa jyrkkyyttä tasoittavaa sydämellistä lempeyttä. Hän rakasti ihmisiä ja tahtoi heidän parastaan. Hänet nähtiin vakavana ja lempeänä pysähdyttävän jokaisen vastaantulijan ja tiedustelevan tämän sieluntilaa.

Renqvist nähtiin myös ajelevan reki täynnä lapsia, jotka välittömasti mieltyivät ystävälliseen "Kukkos-pappiin", joka jutteli heille hauskasti ja kehoitti rukoilemaan. Lapsia varten Renqvist perusti Sontavalaan 89 pyhäkoulua.



      Rukoilevainen herätys leviää


Herätykset alkoivat myös Sortavalassa. Heränneen kansan hoitaminen lisäsi tavattomasti Renqvistin työtaakkaa. Lauantaista sunnuntai-iltaan, usein maanantaihim saakka oli kappalaispappila täynnä hengellisen hoidon tarpeessa olevia. Heidän kanssaan talon isäntä keskusteli, kuulusteli heitä, piti seuroja ja polvirukouksia yömyöhään asti. Täälläkin hän rakennutti omalla kustannuksellaan seuratuvan.

Rukoilevainen herätys levisi Karjalassa, Etelä-Savossa sekä Itä- ja Keski-Hämeessä.



      Renqvistin suhde muihin herätysjohtajiin


Renqvistin suhde muihin herätysjohtajiin jäi viileäksi. Sekä Paavo Ruotsalaiseen että F. G. Hedbergiin Renqvist otti täysin torjuvan asenteen. Heränneitten johtohahmoa Paavo Ruotsalaista vastaan hän kirjoitti rajun hyökkäyskirjoituksen "Väärän opin kauhistus".
Evankelisen herätysliikkeen perustajan F.G. Hedbergin Renqvist tuomitsi kirjassa "Kuolleen uskon opin ilmoittaja". Eivät vastapuoletkaat säästelleet sanojaan Renqvistiä arvostellessaan.

Renqvist oli Suomessa ulkolähetyksen (tai pakanalähetyksen, kuten silloin sanottiin) uranuurtaja. Hän keräsi sille rahaa ja puhui sen tärkeydestä.
Renqvist jatkoi kirjallisuuden julkaisemista ahkerasti. Hän julkaisi elämänsä aikana noin 60 kirjaa.

 

TEHTÄVÄT

  1. Millä tavalla Henrik Renqvist hankki elantonsa kouluaikanaan?
  2. Millaisen vaikutuksen Arthur Dentin "Totisen kääntymisen harjoitus" -kirja teki Renqvistiin?
  3. Millä tavalla Renqvist alkoi Kuopiossa auttaa pelastuksen ja sielun asioissa ihmisiä?
  4. Miksi Renqvistin mielen valtasi synkkyys?
  5. Kuinka synkät ajat näkyivät Renqvistin elämässä?
  6. Millainen oli Liperin ihmisten tilanne Renqvistin sinne mennessä?
  7. Millä tavoilla Renqvist teki työtä Liperissä?
  8. Mitä kirkkokurin keinoja Renqvist käytti Liperissä?
  9. Miksi Renqvist ja Liperin kirkkoherra riitautuivat?
  10. Miksi viranomaiset vainosivat Renqvistiä?
  11. Missä mielessä voidaan sanoa, että Renqvist joutui Svartholman saarelle vankeuteen?
  12. Millä tavalla Renqvist käytti vapautettuja vankeja työnsä apuna?
  13. Millaista elämänmuutosta Renqvist edellytti herätykseen tulleilta?
  14. Miten Renqvistin luonne ja käyttäytyminen muuttuivat Sortavalassa?
  15. Millainen oli Renqvistin suhde muihin herätysjohtajiin?