|
Fredrig Gabriel Hedberg
Tausta ja suku Fredrig Gabriel Hedberg syntyi Saloisissa 1811. Vuonna 1826 hän koki vahvan hengellisen murroksen, joka ohjautui pietistiseen kristillisyyteen. Myöhemmin Hedberg koki hukanneensa uskonsa, mutta muisti aina oman kokemuksensa. Opiskelu Hedberg vietti reipasta opiskelijaelämää sivistyneistön parissa. Hän opiskeli aluksi luonnontieteellisiä opintoja, mutta alkoi sitten opiskella teologiaa (=jumaluusoppia). Teologia oli valistushenkistä, eli järkeen, tietoon ja kirkkoon suuntautuvaa, eikä niinkään yksityisen ihmisen uskoon ja pelastumiseen keskittyvää. Hedberg vihittiin papiksi vuonna 1834. Hedberg pappina Hedberg kääntyi herännäispapiksi herätyksen v. 1835-36 aikana. Hankala herännäispappi siirrettiin v. 1838 Lohjalta Paimioon. Vuonna 1840 arkkipiispa Melartin haukkui Hedbergin ja lähetti hänet Ouluun vankilasaarnaajaksi. Valistushenkinen arkkipiispa torjui sekä valtiollisista syistä (tsaari!) että teologisista syistä (valistus) pietismin. Raamattu oli arkkipiispan mukaansa inhimillinen kirja ja oppi Kristuksen ansiosta Paavalin henkilökohtainen mielipide.Vuonna 1842 Hedberg siirrettiin papiksi Raippaluotoon ja 1843 Pöytyälle.
Kuinka saada varmuus pelastumisesta? Vaikka Hedberg oli pappi, oli hän kaivannut varmuuta siitä, että oli pelastettu. "Voi kuinka murheellisesti taas onkaan sisimpäni laita! Olinhan vastikään niin iloinen, niin onnellinen Herrassa!" (1.5.1835)Hän ei voinut tyytyä epävarmuuteen. Mutta mitä piti tehdä? Miten hän voisi varmuuden ja rauhan? Miten omaa sydäntään voi tehdä paremmaksi ja Jumalalle kelpaavaksi? Hedberg ja epätoivo Hedberg piti omaa uskoaan ja tapaansa palvella Jumalaa riittämättömänä, pelkkänä teeskentelynä. Omat yritykset johtivat epätoivoon ja hän tunsi vain tuomion uhan. Nuhteet synneistä ja varoitukset helvetistä kolahtivat juuri häneen. Miten Hedberg löysi armollisen Jumalan? Vuonna Hedberg koki 1842 Raippaluodossa voimakkaan evankeliumin kokemuksen: "Kun tavallisuuden mukaan taas tunsin lain tuomion omassatunnossani ja mietin, kuinka minun nyt olisi meneteltävä saadakseni armon ja syntien anteeksiantamuksen, Jumalan sana valaisi minulle selväksi, että Kristus oli jo täydesti hankkinut minulle kaiken tämän ja ettei minun tarvinnut sen lisäksi tehdä mitään muuta kuin ainoastaan uskolla tarttua evankeliumin sanaan, joka saarnaa armoa ja vanhurskautta. Usko ei ollutkaan sitä, että TÄYTYY uskoa - uskoa yhä lujemmin ja paremmin, vaan sitä, että SAA uskoa. Jumala ei odota ihmiseltä mitään hyvitystekoja, vaan antaa pelastuksen lahjana, koska hän rakastaa meitä. Rauhaa ei tarvitse tavoitella tulevaisuudesta eikä Jumalan mahdollisesta sulamisesta ihmisen rukousten pommituksessa, vaan Jumala on jo ajat sitten antanut armon ja pelastuksen lahjaksi. Hedbergin löydön taustalla oli myös Lutherin löytyminen opettajaksi (1835). Hedberg löysi Lutherin evankeliumipostillan. Hedberg kuvaa löytöään: "En lainkana löytänyt Lutherilta sitä systemaattista ns. autuuden järjestystä, mikä oli kaikissa muissa hengellisissä kirjoissa, en löytänyt mitään sääntöjä, joita ankarasti noudattamalla syntinen voisi tulla autuaaksi, mutta sitä vastoin löysin niin selvän ja kirkkaan esityksen Kristuksen evankeliumista, etten moista ollut koskaan nähnyt enkä kuullut." Raippaluodossa 1842 syntyi Hedbergin tärkein teos "Uskonoppi autuuteen" (kirja painettiin vuonna 1844). Kirjan opetus kristityn pelastuksen varmuudesta johti Hedbergin eroon heränneistä v. 1844. Heränneet Paavo Ruotsalaisen johdolla uskoivat alatien kristillisyyteen, johon Hedbergin omistava usko ei sopinut. Evankelinen herätys alkaa Hedberg pääsi Kaarinan kirkkoherraksi vuonna 1854. Evankelinen herätys laajeni rajusti, aluksi Pöytyän seudulla ja sitten Turun seudulla. 1860-luvulla evankelinen herätys eteni voimakkaasti Helsingin suunnalla. Vuoteen 1873 mennessä evankelista toimintaa oli havaittavissa jo 200 Suomen seurakunnassa.
Tehtävät
|
