Lapsuuden ajan perhe - kasvaminen lestadiolaisuuteen

Olen saanut kasvaa uskovaisessa kodissa. Perheemme lapsista olen ainoana saanut säilyä lapsuuden uskossa. Molemmat elossa olevat siskoni ovat nuoruudessaan jättäneet uskon lahjan ja ovat samalla irtaantuneet vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Usein kuulee puhuttavan, että usko siirtyisi perintönä vanhemmilta lapsille. Perheemme on hyvä esimerkki siitä, että näin ei ole: kyseessä on henkilökohtainen asia, sydämen asia. Koen loukkauksena sen, jos joku toteaa: jaa olet kotisi kasvatuksen seurauksena vanhoillislestadiolainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö olisi arvokas asia, että kotona on ollut uskovainen isä ja äiti, jotka ovat antaneet kristillisen kasvatuksen.

Sisaren kuolema - miksi, Jumala?

Murrosikäisenä menetin yhden pikkusiskoistani liikenneonnettomuudessa. Erityisesti silloin koin voimakkaasti sen, kuinka Jumala auttaa vaikeinakin aikoina. Totta kai perheessämme kyseltiin: Miksi Jumala? Sydämessäni tunsin ja tunnen vieläkin, että minulla on ikävä siskoani. Sydämessäni asti uskon kuitenkin, että hän on taivaan kodissa. Uskovaisten ystävien tuki oli siskon poismenon yhteydessä voimia ja tulevaisuudenuskoa lisäävä tekijä.

Usko ja elämä

Koen olevani aika tavallinen suomalainen arjen elämässä. Harrastukseni ovat liikunnallisia ja elämäntapani ovat raittiit. Monet nykyajan nuoret kokevat tulevaisuuden epävarmana. Uskonvakaumus näkyy elämässäni niin, että en esimerkiksi pelkää tulevaisuutta. Tuli vastaan mitä tahansa Jumala on kanssani.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kristityn tulisi käsittää ja ottaa vastuuta elämästään. Koulussa en voinut ajatella, että koe menee hyvin, kun vaan rukoilen ennen sitä. Koe meni hyvin, jos olin lukenut kokeeseen. Aina voi pyytää Jumalalta siunausta esimerkiksi opintoihin, mutta laiskuutta sillä ei voi paikata.

Perhe, omat lapset ja elämä

Olen tällä hetkellä 34-vuotias. Minulla on vaimo, jolla on samanlainen lestadiolainen uskonvakaumus. Lisäksi meillä on pieni vauva.
Olemme vaimoni kanssa todenneet, että otamme vastaan niin monta lasta, kuin Taivaan Isä meille suo. Näemme lapset Jumalan lahjana. Elämä on Jumalan lahja, jota tulee kaikin tavoin kunnioittaa.

Elämäni on tasapainoista ja siihen liittyy samalla tavalla kuin sinullakin sekä suruja että iloja. Olen myös samalla tavalla kuin sinäkin syntinen ihminen ja tarvitsen anteeksiantamuksen lahjaa elämässäni. Se, että minä tai vaimoni olemme uskovaisia, ei tee meistä muita parempia ihmisiä.

Seurat

Käymme säännöllisesti seuroissa vanhoillislestadiolaisen Rauhanyhdistyksen toimitalolla. Herätysliikkeemme on kirkon sisäinen ja niinpä seuroja on myös seurakuntakodeilla ja kirkoissa. Seuroissa on usein kaksi puhetta ja laulua. Lauluina lauletaan virsiä ja Siionin lauluja. Sen lisäksi on kahvitarjoilu, jonka aikana on mukava keskustella ystävien kanssa arjen elämästä tai uskon asioista.

Nuorten toiminnassa vetäjänä

Toimin myös lestadiolaisten nuorten keskusteluiltajaoksen vetäjänä. Keskusteluilloissa on jokin ajankohtainen aihe, josta on alustus, sen jälkeen keskustelua. Nuoria on paikalla runsaasti. Isoimmissa kaupungeissa useita satoja. Nuoret osallistuvat mielellään keskusteluun, olipa sitten aiheena esim. rukous, seurustelu ja avioliitto, jokin eettinen aihe tai Raamatusta nouseva aihe.

Uskonelämän hoito

Sanan kuuleminen on minulle tärkeää: se on kristityn matkaeväs. Se hoitaa uskoani ja antaa tulevaisuuden toivoa. Myös uskonystävien kohtaaminen antaa elämään turvallisuutta ja iloa.

Tehtävät