Urho Muroma,
uuspietismin perushahmo 1900-luvun alkupuolella

 


      Tausta


Urho Muroman (1890-1966) lapsuuden aikana 1900-luvun alussa levisivät kirkon- ja uskonnonvastaiset asenteet työväestön ja sivistyneistön keskuuteen.

Perinteinen seurakuntaelämä sai haastajia myös uskonnollisella alueeella. Vapaakirkolliset ryhmät korostivat vapaita toimintamuotoja, henkilökohtaista uskoa ja kokemuksellisuutta. Ne herättivätkin kiinnostusta. Merkittävimmäksi muodostui 1910-luvun alussa maahan tullut helluntailiike, joka korosti aikuiskastetta ja Pyhän Hengen työtä.



      Muroman suku


Muroman isä Emil Murén (Urho suomensi nimensä 1919) oli tunnettu evankeliseen liikkeeseen lukeutunut pappi. Perhe asui Helsingissä.



      Muroman oma hengellinen murros


Muroma koki voimakkaan hengellisen murroksen herätyskokouksessa, norjalaisen Albert Lunden vieraillessa Helsingissä syksyllä 1912. Muromalla oli siis itse kokemus siitä, että vapaakirkollisten herätyskokoustoiminta saattoi paremmin auttaa ihmisiä kääntymykseen ja uskoon kuin luterilainen kirkko perinteisine jumalanpalveluksineen.



      Muroma evankelioimistyössä


Kirkossa vieroksuttiin silloin vapaiden suuntien suosimaa herätyskokoustoimintaa. Tällaisiin kokouksiin kuitenkin turvauduttiin, kun etsittiin apua kirkosta vieraantuneiden, työläisväestön, tavoittamiseen. Muromakin sai ensimmäiset kokemuksensa kiertävän evankelistan työstä nimenomaan tehdasseutujen evankelioimisessa, johon hän pian papiksi valmistumisensa jälkeen (1917) osallistui.

Vaikka Muroma työskenteli myöhemmin monenlaisissa tehtävissä eri kristillisissä yhdistyksissä, juuri evankelioimistyöstä tuli hänen varsinainen elämäntyönsä. Päätoimisesti Muroma kiersi kokoussarjoja pitämässä kolmen eri järjestön palveluksessa (1921-1939). Muroman kokoussarjat saattoivat kestää kaksi tai jopa kolme viikkoa. Niitä mainostettiin huomiota herättävällä tavalla levittämällä painettuja julisteita. Sekä kokousten julistuksella että sielunhoidolla pyrittiin johtamaan ihmisiä herätykseen ja uskonvarmuuteen. Menetelmät ja osaksi myös julistuksen sisältö olivat samantapaiset kuin vapaakirkollisilla, mutta kokoukset pidettiin luterilaisissa kirkoissa. Kirkkojen kerrotaan usein olleen täynnä, jopa tungokseen asti. Enimmillään Muroma piti yli 300 yksittäistä kokousta vuodessa. Niissä oli varovaisenkin arvion mukaan runsaasti yli 100 000 kuulijaa.

Muroma määritteli evankelioimistyön sellaiseksi sananjulistustyöksi,

"jonka kautta pyritään määrätietoisesti herättämään Herralle vieraina olevia vakavasti huolehtimaan sielunsa pelastuksesta, luopumaan synnistä ja ottamaan vastaan vapaana lahjana heillekin jo valmistettu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa".

Edelleen Muroma liitti evankelioimistyön tavoitteisiin ihmisten johdattamisen kokonaan antautumaan Herran omiksi, elämään jokapäiväisessä parannuksessa ja huolehtimaan toistenkin pelastumisesta.

Urho Muroma, uuspietismin perushahmo 1900-luvun alkupuolella

Urho Muroma



      Mikä oli Muroman evankelioimistyön salaisuus?


Epäilemättä Muroma oli hyvin lahjakas puhuja, jonka oli helppo vaikuttaa kuulijoihin. Jokainen ymmärsi Muromaa kuunnellessaan, että tämä oli tosissaan. Se määrätietoisuus, jonka hän oli ottanut mukaan evankelioimistyön määrittelyyn, oli tyypillistä hänen omalle toiminnalleen. Jumala ja usko eivät jääneet kaukaisiksi ja epäselviksi vaan tulivat henkilökohtaisiksi. Muroma oli valmis käyttämään henkilökohtaisiin keskusteluihin ja rippiin aikaa tuntikausia kokousten jälkeen. Ratkaisevaa varmasti olikin, että Muroma kykeni julistuksellaan ja sielunhoidollaan auttamaan uskossaan epävarmoja omantunnon rauhaan ja uskonvarmuuteen.



      Opetus uudestisyntymisestä


Muroman julistus oli pelkistettyä herätyssaarnaa. Hän sai vaikutteita Lunden ohella monelta muultakin kansainvälisesti tunnetulta herätyssaarnaajalta, joiden kirjoja hän ahkerasti hankki ja luki. Muroman herätyssaarna sai erityistä vakavuutta, koska hänen mukaansa uskonratkaisussa oli kysymys uudestisyntymisestä. Uudestisyntyminen tapahtui, kun ihminen kääntyi Jumalan puoleen, tunnusti syntinsä ja otti vastaan Jeesuksen valmistaman sovitustyön.

Epävarmuus pelastuksesta saattoi Muroman mukaan johtua siitä, että ihmisellä oli tunnustamattomia syntejä tai ettei hän ollut kokonaan antautunut Jumalalle. Kokonaisen antautumisen ja syvemmän hengellisen elämän korostajana Muroma oli myös pyhityksen julistaja. Muroma hoiti herätykseen tulleita pitämillään Hengellisen elämän syventymispäivillä. Hän piti yhteyttä ystäviinsä myös 1928 perustamansa Herää Valvomaan -lehden välityksellä. Muroman toiminnan laajuudesta kertoo se, että lehden levikki kasvoi jo 30-luvulla yli 20 000. Lehdessä oli pääasiassa hengellisesti herättävää ja rakentavaa ainesta, mutta myös opillisia selvittelyjä.



      Raamattuopiston perustaminen


Muroman toinen keskeinen merkitys oli siinä, että hän perusti Raamattuopiston. Ajatus oli syntynyt kansainvälisistä esikuvista, erityisesti pohjoismaisista raamattukouluista, sekä aiemmin pidetyistä raamattukursseista. Ev.lut. Sisälähetyssäätiö rekisteröitiin talvisodan jälkeen ja se alkoi pitää raamattuluentoja ja -kursseja. Jatkosodan jälkeen kesällä 1945 ostettiin rakennus Kauniaisista    (katso kartta)     säännöllistä raamattukurssitoimintaa varten. Raamattuopisto vihittiin käyttöön vuonna 1945.

Raamattuopisto perustettiin maallikoille annettavaa raamattuopetusta varten.

"Raamatuntutkistelulla on Raamattuopistossa luonnollisesti valta-asema. On pyrittävä syventämään oppilaitten raamatuntuntemusta. [---] Tärkeintä on, että oppilaat alkavat todella rakastaa tätä pyhää kirjaa. Silloin se kyllä lukijoillensa ja tutkijoillensa aukenee."

Näin kirjoitti Urho Muroma Raamattuopiston ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa.



      Raamattuopiston merkitys


Maallikoille annettu perusteellinen raamattuopetus oli uutta Suomen kirkossa. Tavallisessa seurakuntaelämässä ei Raamatun opiskelulla juuri ollut sijaa. Erityisesti useamman viikon kestävät kurssit sisäoppilaitoksessa olivat aivan uutta. Kurssien lisäksi korostettiin henkilökohtaista Raamatun lukemista ja raamattupiirejä. Muroma osallistui aktiivisesti kirkolliseen keskusteluun, jossa hän puolusti Raamatun jumalallista arvovaltaa ja merkitystä. Hän vastusti liberaalia (eli vapaamielistä) raamatuntulkintaa, jonka hän näki tuottavan hengellistä kuolemaa.

Perustettu säätiö jatkoi Muroman aiemmin muissa yhteyksissä aloittamia työmuotoja, evankelioimistyötä ja Herää Valvomaan -lehden julkaisemista. Toiminta laajeni 1950- ja 1960-luvulla monin tavoin: työntekijämäärä ja kokoustoiminta seurakunnissa moninkertaistui, hankittiin kolme leirikeskusta ja aloitettiin nuorisonohjaajakoulutus.

Raamattuopistosta muodostui viimeistään 1960-luvun alussa uuden, ns. viidennen herätysliikkeen keskus. Liikehdinnän laajuudesta kertoo jotakin se, että Herää Valvomaan -lehden levikki nousi tuolloin 40 000:een. Vaikka uuteen herätysliikkeseen lukeutui jo tuolloin useita järjestöjä, joiden määrä sittemmin on edelleen kasvanut, tunnustetaan eri tahoilla Muroman merkitys liikkeen tärkeimpänä alkuvaiheen vaikuttajana.

Muroman kirjoitus Raamattuopiston tehtävästä



Opillinen rajankäynti ja kasteoppi - rajanveto vapaisiin
suuntiin


Huolimatta siitä, että Muroma sai paljon vaikutteita vapaakirkollisesta ja anglosaksisesta herätyskristillisyydestä, hän ei ajautunut luterilaisen kirkon ja sen uskonkäsityksen ulkopuolelle.

Erityisen voimakkaasti Muroma arvosteli helluntailaista oppia:

"Helluntailaisten oppi vesikasteesta on epäraamatullinen ja väärä.
 Helluntailaisten oppi henkikasteesta on epäraamatullinen ja väärä.
 Helluntailaisten oppi kielilläpuhumisesta on epäraamatullinen ja väärä."
 (Herää Valvomaan 1957, 116)

"Pidämme hyvin tärkeänä sitä, että koko Kristuksen seurakunta tänä aikana täyttyisi Pyhällä Hengellä, mutta silloin täytyy opin olla ennenkaikkea raitista ja raamatullista. Mikäli mukaan tulee pienimmässäkin määrin epäraitista, sielullista suggestiohenkeä, silloin menee koko kristillinen elämä väärään. Sensijaan, että olisimme saaneet Pyhän Hengen täyteyden saammekin helposti sielullisen suggestion "henkikasteen", joka totisesti on valkoisen perkeleen "henkikaste" päätellen niistä lahkolaisilmiöistä, siitä itserakkaudesta ja ylpeydestä, mikä sen hedelmänä on."
(Herää Valvomaan 1957, 153)



      Muroman käsitys kasteesta


Muroma vakuuttui varsin pian kääntymyksensä jälkeen siitä, että uudestikastaminen oli väärin. Usko Kristukseen ei hänen mukaansa voi olla mikään vaatimus, joka on täytettävä ennen kuin voidaan kastaa. Uudestikastajat tekivät kasteesta ihmisen kuuliaisuuden teon, joka syrjäytti Jumalan armon, kun he opettivat, että vasta ihmisen usko tekee kasteen kasteeksi. Lapsikasteen oikeutus nousi Muroman mukaan kasteen olemuksesta - kaste on Jumalan armoteko. Lapsikasteen tueksi Muroma esitti monia seikkoja:

  • juutalainen käännynnäiskaste oli tehty lapsille,
  • Apostolien teoissa puhutaan koko perhekuntien kasteista (Ap.t. 16:33) ja
  • kirkkoisien todistuksen mukaan lapsikaste oli ollut käytössä jo apostolisena aikana.

Tarkemmin Muroman kastekäsityksestä



      Muroman vaikutuksen arviointi


Evankelioimistyössä ja raamattuopetuksessa Urho Muroma teki suurtyön ja jätti pysyvät jäljet. Muroman ja hänen työtovereittensa kokouksissa uskoon tulleet ovat vuosikymmenten ajan olleet viidennen herätysliikkeen ja monen paikallisseurakunnan kantava ydinjoukko. Myös Muroman opillinen rajankäynti on joiltakin osin, ehkä erityisesti helluntailiikkeeseen päin, osoittautunut suuntaa antavaksi ja kestäväksi linjaukseksi.

Muroma oli enemmän herätyssaarnaaja kuin teologi, enemmän herättäjä ja taistelija kuin luterilaista linjaa luova opettaja. Juuri herätyssaarnaajana hänellä kuitenkin on pysyvä paikka suomalaisessa kirkkohistoriassa. Muroman parhaan perinnön kantamista on pyrkimys julistaa evankeliumia.

Evankelioimistyö oli tullut kirkkoon jäädäkseen. Muroman panos tuossa maihinnousussa oli niin merkittävä, että häntä on syytä pitää evankelioimistyön ehkä tärkeimpänä uranuurtajana Suomen luterilaisessa kirkossa.

 

Tehtävät

  1. Millaiset asenteet levisivät 1900-luvun alussa työväestön ja sivistyneistön keskuuteen?
  2. Urho Muroma oli evankelioimistyössä. Eli siis missä työssä? Mitä on evankelioiminen?
  3. Millä tavalla Muroma teki evankelioimistyötä? Millaisissa kokouksissa?
  4. Miten kokouksia mainostettiin?
  5. Missä kokoukset pidettiin
  6. Mikä oli Muroman evankelioimistyön salaisuus?
  7. Milloin tapahtui Muroman mukaan uudestisyntyminen?
  8. Keille Raamattuopiston tuli opettaa Raamattua?
  9. Millainen oli Muroman käsitys kasteesta?
  10. Miten Muroma perusteli lapsikasteen oikeutuksen?

 

    TAKAISIN UUSPIETISMI -SIVULLE

     

    _________________________

    Muroman kirjoitus Raamattuopiston tehtävästä:

    "Jumala on osoittanut Suomen kansalle aivan erikoisen suurta armoa antaessaan sen kirkolle niin monta elävää herätysliikettä. Tuskin on toista kansaa maailmassa, jonka sieluun on kynnetty niin syviä vakoja kuin mitä meidän herätysliikkeemme ovat kyntäneet tämän kansan sieluun. Sen tähden kantaakin suomalainen kristillisyys voimakasta herätyskristillisyyden leimaa.

    Mutta toisen yhtä suuren armon on Jumala osoittanut tälle kansalle antaessaan sille niin monta syvästi oppinutta raamatullista jumaluusoppinutta. Mainitsemme nyt vain nimet: Johansson, Råbergh, Pietilä, Alanen, Tiililä. Sen tähden suomalainen jumaluusoppi kantaa voimakasta raamatullista leimaa.

    Näiden kahden suuren perinnön vaalijaksi tahtoisi Suomen Raamattuopisto omalta vaatimattomalta osaltansa tulla. Sen koko toiminta tähtää raamatullisen herätyskristillisyyden vaalimiseen, elvyttämiseen ja syventämiseen.

    Kolmas Jumalan suuri lahja tälle kansalle on sen kansankirkko. Tämä kirkko, kaikista inhimillisistä vajavuuksista huolimatta, on siksi syvällisesti voinut pitää tarjolla elämän sanaa, että noin 96% koko kansasta lukeutuu tälläkin haavaa sen piiriin. Tätäkin perintöä tahtoo Raamattuopisto vaalia. Se tahtoo herättää oppilaissaan ymmärtämystä ja rakkautta kansankirkkoamme kohtaan. Mutta samalla tahtoo se kasvattaa eläviä ja palavahenkisiä jäseniä työhön tämän kirkon piirissä avuksi seurakuntien papistolle. Siksi täytyy kaikki opetus Raamattuopistossamme käydä raamatullisessa evankelisluterilaisessa hengessä, Jumalan sanalle ja tunnustuksellemme uskollisena.

    Jotta nämä kolme hallitsevaa näkemystä voitaisiin saada tehokkaasti vaikuttamaan, täytyy opistosta muodostua hengellisen herätystulen ahjo. Tämä on mahdollista vain siinä määrin kuin Jeesuksen veren voima ja Pyhän Hengen elävä armo pääsevät hallisemaan kaikkea toimintaa Raamattuopistossa. Ja ne pääsevät, jos kaikki ystävät ja työntekijät yhdessä ovat yhtä aikaa Raamatun ja rukouksen ihmisiä."

    (Katkelma Urho Muroman laatimasta muistiosta Raamattuopiston perustamissyksynä 15.9.1945)

    Tarkemmin Muroman kastekäsityksestä:

    Huolimatta siitä, että Muroman pääkritiikki kohdistui uudestikastajiin hänen omakaan näkemyksensä ei ollut täysin luterilainen. Muroma ei nimittäin voinut hyväksyä sitä, että opetettiin uudestisyntymisen tapahtuvan kasteessa. Tämä näkemys nousi hänen omasta kokemuksestaan. Hän oli vakuuttunut siitä, että hän koki uudestisyntymisen Lunden herätyskokouksessa Johanneksen kirkossa. Tähän näkemykseensä hän sai vahvistusta englantilaisesta ja amerikkalaisesta herätyskristillisestä kirjallisuudesta, jota hän ahkerasti tutki.

    Muroma piti kiinni siitä Raamatun opetuksesta, että kasteessa saadaan Pyhä Henki. Mutta hän sanoi sen tapahtuvan tuolloin "objektiivisessa mielessä", kuin sinettinä, panttina tai vakuutena. Se ei hänen mukaansa vielä voinut merkitä sitä "elävää kokemusta Pyhästä Hengestä", josta uudestisyntymisessä hänen mukaansa oli kyse. Kaste valmistaa tilaa ja mahdollisuuksia suurelle lahjalle eli pelastuksen omistamiselle uskossa, mutta ei vielä merkitse pelastuksen omistamista. Näin Muroma päätyi tekemään eron vesikasteen ja henkikasteen välille. Vesikasteessa lahjoitetaan Kristus ja pelastus, mutta vasta kun tuo kaikki otetaan uskossa vastaan, tapahtuu henkikaste ja uudestisyntyminen. Usko merkitsi siis Muromalle sellaista pelastuksen omistamista, mikä ei ollut mahdollista lapselle.

    Muroman kastenäkemyksen takana oli pelko siitä, että jos opetetaan uudestisyntymistä kasteessa, ihmiset jäävät kääntymättömään tilaansa. Hänen kastenäkemyksensä on ymmärrettävä nimenomaan protestiksi sellaista kasteen korostamista vastaan, jossa takeet pelastumisesta annetaan kääntymättömille ja uskosta osattomille ihmisille. Muroma halusi siis torjua sen, että ihmisiä tyynnytettäisiin väärään rauhaan. Vaikka Muroman kasteoppiin siis selvästi sisältyy luterilaiselle kasteopille vieraita elementtejä, ovat sen takana olevat pyrkimykset hyvin ymmärrettäviä.