Olen suorittanut akateemisen loppututkinnon ja olen nyt vakituisessa työssä. Olen syntynyt ja kasvanut lounaisrannikolla rukoilevaisalueella, ja opiskelin Turussa. Nyttemmin olen työpaikan vuoksi muuttanut Hämeeseen.

Kasvaminen rukoilevaisuuteen

Äitini oli rukoilevaisäidin lapsia, ja itse olen saanut hänen mukanaan pienestä pitäen kulkea seuroissa ja vanhan käsikirjan mukaisissa jumalanpalveluksissa. Kasvaminen rukoilevaisuuteen kävi siis hyvin luontevasti. En ole kokenut uskoontuloa aikuisena, vaan olen Jumalan armosta saanut säilyä lapsen uskossa, välillä heikommin, välillä vahvemmin.

Rukoilevainen nuorisotyö alkaa

Länsi-Suomen rukoilevaisten yhdistyksen johtokunta nimitti nuorisotoimikunnan vuonna 1988, ja minut valittiin yhdeksi jäseneksi. Olin siis rukoilevaisten nuortentoiminnassa mukana aivan sen alusta lähtien. Ensin hahmoteltiin, minkä näköistä toimintaa on tarkoitus järjestää, ja myöhemmin toiminta vakiintui nuortenilloiksi kerran, kaksi kuukaudessa sekä muutamiin muihin vuosittaisiin tapahtumiin. Olin toimikunnan jäsen aina vuoden 2001 tammikuuhun asti. Toiminnan painopiste, Jumalan sanan julistaminen ja rukoilevaisten tunnuspiirteiden säilyttäminen myös nuorten parissa, on pysynyt vuosien varrella varsin vankkumattomana.

Mukana rukoilevaisten nuorisotyössä

Olen ollut vuosikaudet melko aktiivisessa roolissa rukoilevaisnuorten joukossa. Olen päävastuullisena järjestänyt lukuisia retkiä ja leirejä sekä ollut mukana esim. myyjäisten, seurojen ym. valmisteluissa, muutaman rippikoululeirin isosena ja monissa muissa luottamustehtävissä. Nuoret ovat järjestäneet koko seuraväelle vuosittain kaksi kertaa jumalanpalveluksen ja seurat jossain paikallisseurakunnassa, ja olen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta osallistunut keittiötöihin ja joskus ollut myös kanttorina.

Olen kokenut suurta mielihyvää siitä, että olen näin käytännöllisellä tavalla voinut osallistua Jumalan valtakunnan työhön ilman suorituspaineita. Rukoilevaisessa julistuksessa on tuotu selvästi esiin, ettei autuutta ansaita töillä vaan Jeesuksen sovituksella, mutta elävään uskoon kuuluvat myös teot. Kuitenkaan en ole erityisesti ajatellut tekeväni rakkauden tekoja, vaan perin itsekkäästi tehnyt sitä, mikä on tuntunut itsestäni mukavalta!

Nuoret ja rukoilevaisuuden peruspiirteet

A. Vanhan Raamatun ja virsikirjan käyttö

Rukoilevaisessa seuraliikkeessä ovat käytössä

• vuoden 1776 Kirkkoraamattu eli Biblia,
• vuoden 1701 virsikirja   sekä
• Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut -laulukokoelma

B. Polvirukous

Rukoukset on tapana rukoilevaisseuroissa ja muissa kokoontumisissa pitää polviltaan. Tätä ei nähdäkseni koeta tiukaksi säännöksi, vaan ennemmin oikeudeksi polvistua Pyhän Jumalan edessä, jos se vain on fyysisesti mahdollista. Rukouksissa on tavallisesti kaksi osaa. Joku aloittaa rukouksella, väliin lauletaan polviltaan virren säkeistö - yleensä rukousmuotoinen - ja sen jälkeen joku toinen pitää vielä rukouksen. Nuorten joukossa on haluttu säilyttää tämäkin perinne sellaisenaan.

C. Kesäseurat

Kesäseurat ovat vuosittainen rukoilevaisen liikkeen päätapahtuma heinäkuun kolmantena viikonvaihteena. Viikonloppu alkaa perjantai-iltana nuortenillalla, johon yleensä kokoontuu nuoria laajemmalta alueelta kuin tavallisiin iltoihin pitkin vuotta. Nuortenilta pidetään kesäseurapaikkakunnan seurakunnan tiloissa. Tapahtuma jatkuu lauantaiaamuna, jolloin alkavat varsinaiset seurat. Lauantaina on kolmet seurat, sunnuntaina vanhan käsikirjan jumalanpalvelus sekä isot juhlaseurat. Kaikissa seuroissa on pääpiirteittäin samanlainen kulku, puheita, rukouksia, virsiä. Puhujina on eri-ikäisiä pappeja ja maallikoita.

Kesäseurat ovat tapahtuma, jossa tavataan monesti ystäviä, joita näkee vain silloin, kerran vuodessa.
Ne ovat perhetapahtuma, jota lapsetkin odottavat viikkokausia. Siellä saa kauniilla ilmalla kuunnella sanaa ulkona tai rauhallisemmin sisällä kirkossa. Nuoret ja vanhat osallistuvat samoihin seuroihin, ja se tuo rikkautta molemmin puolin. Viime vuosina rukoilevaisnuoret ovat järjestäneet koko kesäseurojen ruokailun noin joka toinen vuosi. Muutenkin rukoilevaisnuorten joukossa on havaittu yhdessä tekemisen hauskuus.

D. Raittius

Rukoilevaisseuroissa ei useinkaan kuule varsinaisesti opetusta raittiudesta. Aihetta ehkä sivutaan puheissa silloin tällöin. Luulen, että puhujat katsovat tämän asian olevan kuulijoille itsestään selvän, joten siinä ei nähdä erityisen opastuksen tarvetta. Uskoakseni monet rukoilevaisista eivät käytä alkoholia ollenkaan, mutta siitä ei tehdä suurta numeroa. Osa käyttää kotioloissa tai juhlatilanteissa kohtuullisesti ruokajuomana. Liikkeellä ei ole varmaankaan olemassa yhteistä, "virallista" linjaa alkoholin kohtuukäytöstä tai käyttämättömyydestä, mutta selvää on, että kaikenlainen juopumus ja siihen liittyvät teot nähdään jyrkästi Jumalan sanan vastaisina.

Rukoilevaiskodit ovat ulkonaisesti ihan tavallisia suomalaisia koteja. Mitään yhtenäisyyttä ei ole nähtävissä sen enempää kuin muissakaan satunnaisesti valituissa kodeissa.

Mitä olen saanut rukoilevaisuudesta

Rukoilevaisesta seuraliikkeestä ja nuorten joukosta olen löytänyt hengellisen kotini, jossa olen voinut levätä ja saada sielulleni ravintoa. Jumalan sanan kuuleminen ja seurakuntayhteys ovat tärkeintä, mitä olen saanut kokea rukoilevaisnuorten toiminnassa.

Äärimmäisen suurena lisänä tähän olen saanut monia hyvin läheisiä ystäviä, ja rakkaan puolisonikin löysin tästä joukosta. Ystävät ovat nuorelle tärkeitä, ja monesti heidän avullaan jaksaa tarpoa arkisessa elämässä, koulussa, opiskeluelämässä ja sitten työssä viikko viikon jälkeen eteenpäin.

Maailma on kova, eikä uskovilla ole siellä aina helppoa. Voin kuitenkin rukoilla Jumalalta apua ja johdatusta. Kun voin luottaa myös uskonystäviin ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan, on paljon valoisampaa. Vaikka muuttaa kauemmaksi, tällaiset todelliset ystävät eivät unohda. En minäkään unohda heitä, vaan yhteys säilyy, vaikka kilometrejä tulee väliin.

Tehtävät