Himba-heimo

Himbojen paimentolaisheimo elää karuilla vuoristotasangoilla Namibian luoteisosissa ja Angolan lounaisosassa, rajan molemmin puolin. Himboja on yhteensä noin 7 000 - 8 000. He ovat viime vuosikymmeniin asti eläneet länsimaisen kulttuurin vaikutuksen ulkopuolella. Meille itsestään selvät asiat olivat heille vielä vähän aikaa sitten tuntemattomia: he eivät tunteneet rahan arvoa tai osaa laskea ja lukea. Syy himbojen eristyksessä elämiseen on heidän elintapansa: kuivana aikana he kulkevat karjansa mukana vettä etsien. Kiertelevän paimentolaisen elämäntapansa vuoksi himbat eivät laita lapsiaan kouluun, joten he eivät oppineet näitä perustaitoja. Sadeaikana himbat pysyttelevät kylissään.

Himboilla on yhä vanhoja uskomuksia ja riittejä. He esimerkiksi kysyvät edelleen neuvoja esi-isiensä hengiltä, kun täytyy tehdä tärkeitä päätöksiä. He harjoittavat myös noituutta ja hengillä parantamista.

Sekä miehillä että naisilla nahkainen lannevaate on ainoa asu. Sen yksityiskohdista voidaan päätellä henkilön siviilisääty. Himbat voitelevat ihonsa rasvalla, johon on saatu punaruskea sävy okrasta. Miehillä on matala kangasturbaani, ja kaulassa roikkuu nahasta ja metallihelmistä tehty koru. Naisilla on metallihelmistä tehdyt korut kaulan lisäksi myös nilkoissa ja heidän hiuksensa on solmittu pitkille, sormenpaksuisille leteille.

Kylien keskellä on karja-aitaus, ja aitauksen ympärillä yleensä kymmenkunta suippokattoista majaa, kraalia. Seinien tukena ovat ranteen paksuiset rimat ja seinät on tehty saven ja lannan sekoituksesta. Majan heinäkatto kaareutuu noin kolmen metrin korkeuteen. Oviaukon edessä on tulisija.

Himbojen eristyneisyyden ovat murtaneet kolme asiaa: kristityt evankelistat, sotilaat ja turistit. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat tulivat himba-kansan luo jo 1800-luvun loppupuolella, mutta laajat alueet säilyivät ulkopuolisten ulottumattomissa vielä 1900-luvun puoliväliin asti.

1980-luvulta alkaen himbojen eristyneisyys alkoi murtua nopeammin. Ensin tuli sota. Namibiaa miehittänyt Etelä-Afrikan armeija raivasi teitä vuoristoalueelle pystyäkseen ottamaan kiinni siellä piileskelleet SWAPO:n itsenäisyystaistelijat.

Teitä käyttivät tietysti muutkin kuin sotilaat: kristilliset lähetystystyöntekijät, kauppiaat ja turistit. Namibian ev.lut. kirkko tekee lähetystyötä alueella. Toistaiseksi vain noin viisi-kymmenen prosenttia alueen väestöstä on ottanut kasteen.

Turistit rahoineen ovat pärjänneet lähetystystyöntekijöitä paremmin: lenkkitossut, c-kasetit, säilyketölkit sekä suuret määrät olut- ja viinapulloja ovat löytäneet tiensä himbakyliin. Himbat antavat turistien auliisti kuvata itseään, kyliään ja majojaan, mutta hinnat ovat selvät: "Five dollar, ten dollar...". Turisteilta myös kerjätään rahaa mm. sairauksiin vetoamalla.

Himbojen tulevaisuutta varjostaa myös Namibian ja Angolan hallituksien valtava pato- ja vesivoimalahanke. Pato tulisi Kunenejokeen. Jos voimala rakennetaan, sen patoallas peittää alleen himbakansan ikiaikaiset hautakummut. Se olisi kova isku himbojen kultturille ja perinteiselle uskonnolle, jossa esi-isien henget ovat keskeisessä asemassa. Patoallas pakottaisi tuhannet himbat muuttamaan pois nykyisiltä asuinsijoiltaan. Pato muuttaisi joen virtaumaa ja tuhoaisi virran varrella olevat hyvät laidunmaat.

TAKAISIN VARHAISKANTAISTEN USKONTOJEN
PYHÄT PAIKAT -SIVULLE