Tutustuminen MAP-kirkkoon

Elämäni oli kai ihan normaalia nuoren elämää, mutta silti minusta tuntui usein, että elämästäni puuttui jotakin todellista. Olin 17-vuotias, kun ensi kerran tutustuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Se tapahtui ollessani vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, Oregonin osavaltiossa. Perhe, jossa asuin, kuului mormonikirkkoon. Aluksi minusta oli vain mielenkiintoista olla mukana kirkossa ja kaikessa muussa toiminnassa. Kaikki tuntui hyvältä ja oikealta.

Paluu Suomeen

Tulin takaisin Suomeen ja jatkoin elämääni entiseen tapaan. Jotenkin halusin unohtaa kirkon ja kaiken oppimani, mutta en pystynyt. Kaipasin sitä hyvää oloa, joka minulla oli ollut, kun olin elänyt mormonien ohjeiden mukaan.

Kului pari vuotta. Tunsin tyhjyyttä. Kaipasin jotain todellisempaa. Taivaallinen Isä kuitenkin näytti minulle, kuinka paljon Hän minua rakastaa. Eräänä kevätpäivänä sitten päätin, että nyt on tehtävä jotakin, ja päätin tavata lähetyssaarnaajat.

Liittyminen MAP-kirkkoon

Siitä pitäen asiat alkoivat edistyä ja lähetyssaarnaajat auttoivat minua ottamaan uuden suunnan elämälleni. He auttoivat minua ymmärtämään, mitä kaipasin. Sisimmässäni oleva hyvä tunne oli tullut siitä, kun toimin niin kuin Jeesus Kristus on meille opettanut. Opin lisää Kristuksesta, ja vähitellen minusta alkoi tuntua, että olin taas elämässä kiinni. Minut kastettiin kesäkuun 8.päivänä 1995. Se oli todella ihana päivä elämässäni, kun sain tehdä liiton taivaallisen Isän kanssa.

Lähetystyö

Olin aina pitänyt suuressa arvossa lähetystyötä. Halusin itsekin palvella lähetyssaarnaajana, koska tiesin sen olevan tärkeätä. Minulle lähetystyö tuli ajankohtaiseksi pari vuotta kasteeni jälkeen. Minut kutsuttiin Provon lähetyskentälle Utahiin Yhdysvaltoihin. Lähetystyö kesti puolitoista vuotta.

Oli todella ihanaa olla lähetystyössä. Sain tehdä Herran työtä kokoaikaisesti ja nähdä Hänen kädenjälkensä niin monissa asioissa ja ihmisten elämässä. Sain olla hänen työntekijänsä ja sanansaattajansa tässä maailmassa; kertoa veljilleni ja sisarilleni Kristuksesta, taivaallisen Isän suunnitelmasta ja Mormonin kirjasta. Opin kokemaan Herran Hengen johdatuksen omassa elämässäni ja tuntemaan hänen äänensä entistä paremmin. Oli opettavaista ja ihanaa auttaa ihmisiä löytämään onni ja rauha ja nähdä heidän elämänsä muuttuvan Herran Hengen vaikutuksesta. Koska olin itsekin käännynnäinen, oli helpompaa ymmärtää muita ihmisiä ja heidän tunteitaan ja tilanteitaan. Osasin antaa heille sitä apua, jota he tarvitsivat.

Lähetystyön anti

Oli myös paljon koteja, joissa kaikki ei ollut hyvin. Kristuksen rakkaus muutti kuitenkin ilmapiiriä ja antoi toivoa ja rauhaa. Kaikki nämä kokemukset vahvistivat minua. Ne myös lujittivat omaa todistustani siitä, että Jumala ja Jeesus Kristus elävät ja rakastavat meitä. Lähetystyö antoi hengellistä pääomaa ja muitakin taitoja elämään. Oli suurenmoista palvella niin monien erilaisten ihmisten kanssa. He tulivat monesta eri maasta ja kulttuurista ja kuitenkin jokaisella oli sama usko ja halu palvella. Lähetyskentälläni Provossa Utahissa oli lähetyssaarnaajia 40 eri maasta.

Temppeliavioliitto

Palasin lähetystyöstä huhtikuussa 1999. Saman vuoden kesällä menin erään ystäväni luokse Kanadaan, ja siellä tapasin tulevan aviomieheni. Meidät vihittiin ajaksi ja iankaikkisuudeksi Portlandin temppelissä Oregonissa maaliskuussa 2000. Olen hyvin kiitollinen miehestäni ja temppeliavioliitosta. Nyt asumme Suomessa, kunnes saan opintoni päätökseen. Olen kiitollinen Herran johdatuksesta elämässäni. Tiedän, että hän tuntee meidät jokaisen henkilökohtaisesti ja haluaa meidän olevan onnellisia. Hän johdattaa meitä, jos vain annamme Hänen tehdä niin. Nyt olen 24-vuotias.

Tehtävät