Avignonin historiallinen keskusta
Avignonin historiallinen keskusta Avignonin kaupungin alue Etelä-Ranskassa on ollut asuttu jo kivikaudella. Keisari Hadrianuksen aikaan 100-luvulla jKr kaupungista rakennettiin roomalainen keskus. Vuonna 1226 kaupungista hävitettiin kaupungin muurit ja 300 taloa, koska Avignon oli asettunut Ranskan kuningasta vastaan. Avignon tuli Vatikaanin paavinistuimen omistamaksi 1200-luvun lopussa. Paavit asuivat Avignonissa Ranskan kuninkaan pakkosiirtäminä 1309-1377. Puhutaan paavien "Baabelin vankeudesta" raamatullista sanontaa käyttäen. Paavit eivät tunteneet oloaan turvalliseksi Italian levottoman poliittisen ja kirkkopoliittisen tilanteen vuoksi, joten paavi Benedictus XII (paavina (1334-1342) alkoi rakennuttamaan paavien linnamaista palatsia. Palatsi suunniteltiin myös puolustuskäyttöön: muureille ja torneihin varattiin luukkuja, joista saattoi kaataa kiehuvaa tervaa tai vettä hyökkääjien niskaan. Paavi Benedictus oli entinen sisterssiläismunkki ja hänen rakennuttamansa Vanha Palatsi on hyvin askeettinen, verrattuna vaikka hänen seuraajansa rakennuttamaan palatsiin, Uuteen palatsiin. Kaupunkiin syntyi muurien sisään yliopisto. Paavillisen palatsin suunnittelivat Simone Martinin ja Matteo Giovanettin goottilaiseen tyyliin. Palatsi hallitsee kaupungin ilmettä. Paavi palasi noin sadan vuoden Avignonin kauden jälkeen taas Roomaan. Avignon ei kuitenkaan taantunut, vaan säilyi elinvoimaisena. Vuonna 1791 Avignonin kaupunkivaltio liittyi Ranskaan. Vatikaani hyväksyi liitoksen vuonna 1797. Ranskan vallankumouksen aikaan paavin linna oltiin aikeissa purkaa vanhan vallan edustajana, mutta linna säilytettiin vankilakäyttöön ja tuli myöhemmin kasarmiksi. Avignonin kaupunki sai linnan omistukseensa 1900-luvun alussa ja linna entisöitiin paavillisen ajan asuun. Avignonin historiallinen keskusta valittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1995. Valintaperusteluina olivat kulttuuriset perustelut 1, 2 ja 4. TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
|