Petäjäveden vanha kirkko
Petäjäveden vanha kirkko Petäjäveden vanha puukirkko on yksi Keski-Suomen arvokkaimmista historiallisista rakennuksista. Kirkko hyväksyttiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1994. Kirkko on säilynyt erikoisen hyvin alkuperäisessä asussaan, saman ajan puisia ristikirkkoja ei juuri ole säästynyt. Seurakunta sai luvan kirkon rakentamiseen omin kustannuksin vuonna 1728. Kirkon perusteluina mainittiin seurakunnan suuresta pinta-alasta johtuneet kulkuongelmat, varsinkin ruumiiden kuljettaminen oli hankalaa laajan seurakunnan alueella. Uudessa kirkossa aiottiin pitää vanhan tavan mukaan joka neljäs sunnuntai jumalanpalveluksia. Petäjäveden vanhan kirkon rakensi Jaakko Klemetinpoika Leppänen vuosina 1763-64. Kirkon pääasiallinen rakennusmateriaali on hirsi, joita käytettiin rakentamiseen yli 400 kappaletta. Kirkon komean paanukaton rakentamiseen käytettiin noin 20 000 lankusta veistettyä paanua. Kirkko on ristinmuotoinen, ristin ns. laivojen pituus on 17 m. Ristisakaroita kattavat korkeat, erityisen taitavasti laudasta tehdyt holvikaaret. Holvikaarissa näkyvät vieläkin kirkkoa rakentaneiden miesten nimikirjaimet sekä rakentamisen vuosiluku. Hirsi oli tyypillinen 1700-luvun kirkkojen rakennusmateriaali. Kivisiä kirkkoja ei oltu rakennettu uskonpuhdistuksen jälkeen. Uskonpuhdistuksessa kirkko nimittäin menetti mm. verotusoikeuttaan valtiolle, eikä kirkolla ollut varoja keskiajan mallin. 1600-luvulla Suomen kirkkoarkkitehtuuri noudatti paljolti keskeiskirkkoperinnettä. Toinen päätyyli on suorakulmaisen hallin tyyppinen basilika-kirkkotyyli. Petäjäveden vanha kirkko noudattaa ristikirkkona keskeiskirkkotyyliä. Kirkon tyylillisenä esikuvana on tiettävästi ollut Tukholman Katariinan kirkko. Kirkon alttaritaulu on jyväskyläläisen C. F. Blomin vuonna 1843 maalaamia. Saarnatuoli, samoin kuin lattialankut, saattavat olla peräisin aiemmasta kirkosta, tästä ei ole kuitenkaan varmuutta. Saarnatuolin alla oleva hahmo on suosittu matkalaisten suojeluspyhimys Pyhä Kristoforos. Katolisena keskiaikana uskottiin, että jos kirkkoon tullessaan näkee Kristoforoksen patsaan tai maalauksen, on sen päivän matkanteko turvattu. Saarnatuolin kylkeen on kuvattu neljä evankelistaa. Kirkossa ei ole ollut urkuja, veisuun johtajana toimi lukkari omasta lukkarinpenkistään. Numerot penkkien päissä ilmaisivat kunkin talon istumapaikat arvojärjestyksessä. Uusi kirkko valmistui Petäjävedelle vuonna 1879, josta lähtien vanha kirkko ei ole ollut vakinaisessa käytössä. Nykyään kirkko on lähinnä museokäytössä ja kirkkoa onkin koetettu suojella mahdollisimman hyvin. Muun muassa eteläsivun pääovi on käännetty sisäänpäin, jotta oven ruutupanelointi sekä oven valmistuspäivää osoittavat kaiverrukset säilyisivät. Petäjäveden puukirkko valittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1994. Valintaperusteluna oli kulttuurinen perustelu 4. TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
|