Petra
Petra Petran erämaakaupunki on ollut asutettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien. Kaupunki on ollut karavaanireittien risteyspaikka, ja aikanaan vilkas kauppapaikka, ja niinpä kaupungissa näkyy helleenisen ja itämaisen ulttuurin sulautumista. Varsinainen kaupunki perustettiin 600-luvulla ekr, ja nebajotilaisten kuningaskunta syntyi 300-luvulla ekr. Kuningaskunta vaurastui karavaanien verottamisella, ja suurimittaista kauppaa käytiin sekä Roomaan että Egyptiin. Egyptiläisille myytiin Kuolleen meren pohjasta saatavaa bitumia, jota egyptiläiset tarvitsivat balsamoinnin raaka-aineeksi. Petran kaupunkiin johti vain yksi kapea sola, ja kaupunki säilyikin kauan itsenäisenä roomalaisten naapurina. Keisari Trajanus valloitti vuonna 106 jKr kaupungin katkaisemalla kaupungin vedensaannin, jolloin petralaiset antautuivat janon tähden. Roomalaisten aikaan kaupunkiin rakennettiin suuri osa nykyään (raunioina) näkyvistä historian muistomerkeistä, kuten suuri teatteri, kylpylä, riemukaari ja tori. Itse Petran kaupungin erikoisuus on sen ruusunpunaiseen kallioon hakatuissa asumuksissa ja temppeleissä (nimi Petra tarkoittaa kalliota). Petran kuninkaiden haudat ovat ainutlaatuisia kuninkaallisia kalliohautoja. Islamilaisena aikana Petran kaupunki unohtui tuntemattomaksi Euroopassa ja länsimaissa. Saksalainen J. L. Burckhardt matkusti vuonna 1812 sheikki Ibrahimiksi pukeutuneena muka uhraamaan Aaronin haudalle. Burckhartd oli saanut tietoa salaisesta kaupungista, ja Mooseksen veljen hautapaikka on pyhä myös islaminuskoisille. Burckhardt osoitti kuitenkin niin suurta mielenkiintoa muinaisen kaupungin rakennuksia kohtaan, että se oli maksaa hänelle henkensä. Nykyään Petra ei ole niin luonnon suojaama kaupunki kuin antiikin aikana - maanjäristykset ovat madaltaneet Petraa ympäröiviä kalliota.
TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
|