Pietari, historiallinen keskusta ja ympäröivät palatsit

 

Pietarin historiallinen keskusta ja ympäröivät palatsit
Venäjä


Tsaari Pietari Suuri halusi 1700-luvun alussa eurooppalaistaa Venäjää, ja yhtenä osana ohjelmaansa rakennutti uuteen pääkaupunkiin Pietariin upeita eurooppalaistyylisiä kanavia ja palatseja. Pietari rakennettiin soiselle alueelle 1700-luvun alussa, ja kaupunkiin tehtiin lukuisia kanaaleja, joita ylittävät kaupungin yli 400 siltaa. Arkkitehtuuriselta tyyliltään Pietaria on kuvattu barokin ja uusklassismin sekoitukseksi.


Pietarin kanavia

Pietarin kanavia

Pietarin kaupungin ulkopuolella sijaitsee upeimmat palatsit Pietarhovi (tsaarien kesäpalatsi) ja Eremitaasi, sekä Talvipalatsi ja Smolna. Näitä monumentteja suunnittelemaan palkattiin Carlo Rastrelli. Myös Pietari Suuri itse osallistui jatkuvasti suunnitelmien laadintaan. On säilynyt kirje, jossa keisari kuvailee yksityiskohtaisesti, millaisia eläinaiheisia suihkulähteitä Pietarhoviin tulee, mihin ne sijoitetaan, ja millainen vesisuihku kussakin tulee olemaan. Pietarhoviin rakennettiin englantilaistyylinen maisemapuisto, ja palatsin yhteydessä toimi puutarhakoulu.


Pietarhovin suihkulähteitä

Pietarhovin suihkulähteitä

Suurin Pietarhovin suihkulähteistä oli 20 metriä korkea, kaikkiaan suihkulähteitä oli 64 ja puistoa koristi 216 veistosta ja veistosryhmää. Kuuluisimmat ovat Neptunus-suihkulähde sekä Simson ja Nemean leijona -veistos, joka symbolisesti kuvaa Venäjän armeijan voittoa Ruotsi-Suomesta Pultavan taistelussa. Puiston toiseen päähän rakennettiin Eremitaasi, joka on nykyään taidemuseo. Erikoisuutena keisari määräsi, että ikkunakaiteiden ja parvekekuvioiden tulee olla samaa kuviointia kuin eräässä sotalaivassa.

Toisen maailmansodan aikaan Pietarhovi oli saksalaisten sotilaiden valloittama 1941 -1944. Tänä aikana Pietarhovin upea palatsi kärsi suunnattomia vaurioita. Vaurioita ei ole vieläkään voitu täysin korjata. Neuvostoliiton aikana kaupunki tunnettiin Leningradina, mutta nimi Pietari palautettiin Neuvostoliiton lakattua 1990-luvulla.

Kohde valittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1990. Valintaperusteluina olivat kulttuurinen perustelu 1, 2, 4, 6.


TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
KESKI- JA ITÄ-EUROOPASSA -SIVULLE