Rauman vanha kaupunki
Rauman vanha kaupunki Vanha Rauma on pohjoismaiden suurin yhtenäisenä säilynyt puutalokaupunkikokonaisuus. Alue syntyi vuonna 1682 sattuneen Rauman palon jälkeen. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta, mutta valtaosa 1800-luvun puolelta. Vanha Rauma rajoittuu entisen luostarin, entisen kaupungintalon ja palaneen keskiaikaisen kivikirkon raunioiden väliin. Vanha Rauma on elävä kokonaisuus, ei ulkomuseo alueen erikoisesta luonteesta huolimatta. Vakituisia asukkaita Vanhan Rauman alueella on noin 600, mm. entinen ministeri Olli-Pekka Heinonen. Vanhan Rauman kujilla on helppo kuvitella elämää pari vuosisataa sitten. Talojen kivijalat ovat olleet paikoillaan jo pitkään, eikä katuja ole suunniteltu autoliikennettä varten. Vanhaan tyyliin tehdyt katukyltit täydentävät tunnelmaa. Puukaupunkiosan laidalla, torin varrella on komea kaupungintalo vuodelta 1776. Se on nykyään Rauman museo. Museossa kerrotaan Rauman historialle tärkeistä elinkeinoista, merenkulusta ja pitsinnypläyksestä. Vanhan Rauman muita museoita ovat laivanvarustajan kotimuseo Marela ja merimiehen kotimuseo. Lukuisat tulipalot ovat koetelleet Raumaa, ja vaikka toisen maailmansodan jälkeen Rauman teollisuus monipuolistui sekä laajeni ja väkiluku nousi nopeasti, niin kuitenkin vanha Rauma on säilyttänyt idyllisen puukaupunkimaisen ilmeensä. Vanha Rauma valittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1991. Valintaperusteluina olivat kulttuuriset perustelut 4 ja 5.
TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
|