Sammallahdenmäki

Sammallahdenmäki
Suomi

Unescon Maailmanperintöluettelon uusin suomalainen kohde hyväksyttiin syksyllä 1999 Marokossa Maailmanperintökomitean kokouksessa. Sammallahdenmäki on ensimmäinen suomalainen arkeologinen maailmanperintökohde.

Sammallahdenmäen muinaisjäännösalue sijaitsee Ala-Satakunnassa, ja se on 33:n pronssikautisen hautaröykkiön muodostama kokonaisuus. Noin kilometrin mittaisella alueella on monenlaisia hautamuodostelmia. Hautaröykkiöt ovat syntyneet pronssikaudella (1500 - 500 eKr), ja niissä on viitteitä uuden uskonnollisen näkemyksen omaksumisesta hautauskulttuurissa. Länsi-Suomeen levisi pronssikaudella skandinaavinen kulttuuri, joka toi rannikolle tavan haudata vainajat kiviröykkiöihin. Tämän arvellaan kertovan uudesta uskonnosta, johon liittyi mm. auringon palvontaa. Sammallahdenmäen tutkituista haudoista on löydetty palaneita luita, mutta ei esineitä, eikä hautojen ikää ole voitu määritetty tarkasti.

Kiviröykkiöistä tunnetuimmat ovat kansan suussa saaneet nimekseen Huilun pitkä raunio ja Kirkonlaattia. Nelikulmainen Kirkonlaattia on muodoltaan poikkeuksellinen koko Pohjolassa, ja kansantarinan mukaan sitä arveltiin hiisien keskenjääneeksi kirkoksi. Kirkonlaattian tapaista nelikulmaista hautaröykkiötä ei ole löydetty muualta Suomesta eikä muualtakaan Skandinaviasta. Röykkiön sivujen pituudet ovat 15 - 20 metriä, ja pinnaltaan röykkiö on lattiamaisen tasainen.

K. Killisen v. 1878 Lapin kunnasta muistiin merkitsemä tarina kertoo hiisien aikoinaan rakentaneen "Kirkonlaattian":

"Kristityt ja hiidet rupesivat kilvan kirkkoa rakentamaan. Sovittiin, että ne, jotka ensin saavat kirkkonsa valmiiksi, soittavat kellolla.
Ja niin ruvettiin työhön. Mutta kristityt nostivatkin kaksi pylvästä pystyyn, asettivat kellon niiden väliin ja rupesivat soittamaan. Kun hiidet kuulivat soiton, he vihastuivat ja jättivät työnsä kesken."

Sammallahdenmäen ympäröivän alueen voi vieläkin tunnistaa merelliseksi saaristomaisemaksi jäkäläkallioineen ja käkkärine mäntyineen. Kiviröykkiöt ovat olleet tunnettuja jo pitkään, jo vuonna 1890-luvulla hautaröykkiöitä tutkittiin. Tänään alue on museoviraston suojeluksessa. Muinaisjäännöksen ja sen suoja-alueen rajat on vahvistettu lääninhallituksen päätöksellä vuonna 1993.

Sammallahdenmäki valittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1999. Valintaperusteluina olivat kulttuuriset perustelut 3 ja 4.

TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
POHJOISMAISSA -SIVULLE