Suomenlinna
Suomenlinna Suomenlinnan linnoitussaari liitettiin vuonna 1991 UNESCO:n maailmanperintöluetteloon sotilasarkkitehtuurin muistomerkkinä. Ruotsin vallan aikaan Suomenlinnan linnoitukseen rakennettiin nimittäin useita ajan huipputekniikkaa edustavia ratkaisuita, kuten laivojen kuivatelakka kaleerialtaineen ja sulkuportteineen.
Vuoden 1747 Ruotsi-Suomen valtiopäivillä hyväksytyn puolustussuunnitelman mukaan koko Kruunuvuoren selkä ja myös Helsinki ympäröitäisiin linnoitusketjulla. Linnoituksien toteuttajaksi määrättiin Augustin Ehrensvärd. Työt aloitettiin Susiluodoilla 1748, mutta 1750 hyväksyttiin uusi ohjelma. Ehrensvärdin suunnitelman mukaan linnoitukseen kuului kaksi osaa: Susisaaren ja Ison Mustasaaren muodostama päälinnoitus sekä sitä ympäröivät ulkolinnoitukset. Eteläisimmälle Susiluodolle Kustaanmiekkaan valmistui komea Kuninkaanportti (1753-1754). Ehrensvärdin luovuttua töiden johdosta 1771 J. M. Sprengtporten laati töiden jatkamiseksi uuden suunnitelman, jonka Kustaa III hyväksyi 1774. Vuosien 1788-1790 sotaan mennessä työt olivat edistyneet niin pitkälle, että Viapori oli linnoituksena tärkeimmiltä osiltaan valmis. Suomenlinna on tänä päivänä paljolti samannäköinen kuin rakentamisen aikaan. Linnoitukseksi se on muodoltaan harvinaisen epäsäännöllinen, koska se rakennettiin erillisille saarille. Linnoitus oli keskeisellä paikalla Venäjän ja Ruotsin välisessä suurvaltapolitiikassa. Suomenlinnaa on kunnostettu jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan museo- ja turismikäyttöön. Suomenlinna on kuitenkin samalla myös elävä kaupunginosa, ei pelkästään museoalue.
Iso Mustasaaren eteläosia Susisaaresta katsottuna. Merilinnoituksen rakentamisesta turvaamaan Ruotsin valtakunnan itärajaa päätettiin valtiopäivillä 1747. Linnoitus nimettiin Sveaborgiksi. Linnoitustöitä johti everstiluutnantti Augustin Ehrensvärd. Myöhemmin linnoitus tunnettiin Viaporina, ja vuonna 1918 nimi muutettiin Suomenlinnaksi Linnoituksen rakennusaineena käytettiin tiiltä, paikalta louhittua graniittia sekä Ruotsista tuotua kalkki- ja hiekkakiveä, sekä Englannista tuotua kivihiiltä. Tämän Ruotsi-Suomen suurimman rakennustyön ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 1788. Kun Suomenlinnaa rakennettiin, asui Helsingissä arviolta 2000 henkeä. Samaan aikaan Suomenlinnassa asui ja rakensi noin 10 000 henkilöä. Helsingin nykyisistä taloista olivat jo olemassa Senaatintorin laidalla sijaitsevat kauppiaitten talot. Viaporin rakentaminen oli kovaa työtä, olosuhteet olivat kylmät ja kosteat, ja työpäivät pitkiä. Taudit vaivasivat ja kuolleisuus oli erittäin suuri. Tähän aikaan, ja myöhemminkin Venäjän aikana Helsingissä oli erityisen runsaasti sairaaloita.
Tykkiasema Susisaaren eteläosista. Toisaalta pidettiin myös hauskaa, kerran viikossa järjestettiin kutsut juominkeineen ja korttipeleineen. Suomenlinnan upseereilla oli myös kaupungin porvariston ja maaseudun kartanonväen kanssa sosiaalista vuorovaikutusta tanssiaisten ja kutsujen muodossa. Välillä oli jopa niin hienoa, että Suomenlinnassa puhuttiin ranskaa. Suomen sodan aikana 1808 Viaporin linnoitus antautui venäläisille vain parin kuukauden piirityksen jälkeen. Antautumiseen ei ollut mitään syytä - tarvikkeita olisi riittänyt vielä pitkään. Venäläisellä kaudella Viaporiin rakennettiin lisää kasarmeja, kirkko muutettiin ortodoksiseksi, sekä rakennettiin kaksi suurta sotilassairaalaa. Viapori oli tärkeä osa Pietarin meripuolustusta. Krimin sodan aikana 1855 ranskalais-englantilainen laivasto ampui Viaporiin 45 tuntia jatkuneen tulituksen aikana 21 000 ammusta. Tulitusta kesti kolme päivää, jonka jälkeen vihollislaivasto purjehti yllättäen pois yrittämättäkään maihinnousua. Viapori kärsi pommituksessa kuitenkin suuria vaurioita.
Näillä vanhanaikaisilla tykeillä ei Krimin sodan aikana 1855 ylletty
Jotta vuoden 1855 katastrofi ei toistuisi, venäläiset rakennuttivat Suomen itsenäistymisen jälkeen Viapori nimettiin Suomenlinnaksi 12.5.1918. Kansalaissodan jälkeen Suomenlinnassa oli vankileiri, jolla oli jopa noin 6000 punaista vankia. Sen jälkeen Suomenlinna toimi mm. rannikkotykistön varuskuntana. 1800-luvulla ortodoksiseksi muutettu kirkko muutettiin takaisin suomalaisasuiseksi 1920-luvulla. Kirkon torni sai samalla meri- ja lentomajakan tehtävät. Suomenlinna valittiin maailmanperintökohteeksi vuonna 1991. Valintaperusteluna oli kulttuurinen perustelu 4. Valokuvat © Timo Muola 2002 TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
|
