Theba ja Karnak
Theba ja Karnak
Theba, egypt. Waset tai Nut Amon, on muinainen kaupunki Ylä-Egyptissä Niilin itäpuolella. Theba oli Egyptin pääkaupunki ja uskonnollisen elämän keskus noin 1200-750 eKr. Sitä vastapäätä Niilin länsipuolella oli Kuninkaiden laakso, josta on löydetty useita kuninkaiden hautoja, mm. ryöstämättömänä säilynyt kuuluisa farao Tutankhamonin hauta. Theban paikalla ovat nykyään Karnak ja Luxor mahtavine temppeliraunioineen sekä rauniopaikka Medinet Habu.
Amonin temppeli on maailman suurin uskonnollinen rakennelma, mutta ei kovin yhtenäinen. Temppelialue kehittyi monien vuosisatojen aikana kunkin faaraon laajentaessa temppelialuetta. Karnakissa ei palvottu Egyptin perinteistä monijumalaista uskontoa, vaan monoteismiin viittaavaa Amonin palvontaa. Amon oli jumalten kuningas, jolle faaraot ja ylipapit suorittavat palveluksia päivittäin. Amonin temppelin kaikkein pyhimmässä oli Amonia kuvaava patsas, joka oli ruokomaton päällä. Myytin mukaan haukkajumala Horus lensi pimeyden aikaan meren päällä, eikä sillä ollut paikkaa, johon laskeutua. Liejusta syntyi pieni saari ruokokasveista, jolle Horus pääsi lepäämään. Ruokomatto kuvasi edelleen jumalten lepopaikkaa. Karnakin temppelissä on valtavasti suuria pylväitä, joihin on kuvattu faaraoiden urotekoja, ja heidän palvontaansa. Pylväät, joita on tuhansia, ovat 20 metriä korkeita ja läpimitaltaan 3,5 m paksuja kivipilareita. Koko temppelialueella oli faaraoiden aikaan hopealattiat ja kultainen lipputanko.
Karnakin pylvästöä Temppelialue oli suuri hallinnollinen, uskonnollinen ja sosiaalinen keskus. Temppelialueen suuruutta kuvaa, että faarao Ramses II:n aikaan 1100-luvulla eKr temppeliin kuului 80 000 orjaa. Kaikkein pyhimmässä suoritettiin Amonia kuvaavan patsaan palvontaa. Faaraot kävivät kolmasti päivässä suorittamassa samanlaisina toistuvat palvontamenot, ja heidän poissa ollessaan ylipapit suorittivat tämän velvollisuuden. Ylipapit ajoivat pois hiuksensa ja muun karvoituksen. He pukeutuivat aina valkoisiin puhtaisiin pellavakankaisiin vaatteisiin, ja peseytyivät kolmasti päivässä. Tullessaan suorittamaan palvontamenoja, he kantoivat edellään tuoksuvia suitsukkeita. Kaikkein pyhin oli sinetöity, ja ylipappi rikkoi kaksoisovien savisinetin käydessään yksin sisään. Sitten hän lankesi maahan patsaan eteen, lauloi rituaalisia lauluja ja uhrasi hunajaa. Tämän jälkeen hän pesi patsaan suitsukkeilla, soodalla ja vedellä, ja maalasi patsaalle vihreät silmäluomet ja ihoa kuvaavan pinnan mustalla maalilla. Poistuessaan hän siivosi kaikki jäljet, myös jalanjäljet, jotka todistivat kuolevaisen käyneen temppelissä, ja sinetöi oven uudelleen. Tavallinen väki ei päässyt lähellekään temppelin kaikkein pyhintä, mutta näkivät Amonin patsaan juhlasaatoissa. Muutamia kertoja vuodessa patsas vietiin juhlakulkueessa veneeseen, joka lipui Niilillä väkijoukon seuratessa omilla laivoillaan perässä tai rannoilla. Karnakin temppeli autioitui Egyptin mahdin pienentyessä, ja vasta 1800-luvulla ranskalaiset egyptologit tutustuivat Karnakin temppelin aarteisiin tuhansien vuosien unohduksen jälkeen. Karnak on valittu maailmanperintökohteeksi vuonna 1979, perusteena olivat kultturiset perusteet 1, 3 ja 4.
TAKAISIN MAAILMANPERINTÖKOHTEITA
|
