Santiago de Compostela oli keskiajalla Euroopan tärkeimpiä pyhiinvaelluksen kohteita. Siellä oli pyhän Jaakobin hauta. Pyhiinvaellukset olivat keskiajan turismia. Pyhiinvaellus liittyi usein syntien sovitukseen.

Santiago de Compostela on ollut merkittävä pyhiinvaelluskohde jo noin 1150 vuotta. Apostoli Jaakob, joka oli Jeesuksen serkku, oli perimätiedon mukaan innokas lähetyssaarnaaja, ja koki marttyyrikuoleman pyhiinvaellusmatkalla vuonna 44 jkr. Hänen ruumiinsa laitettiin laivaan, joka rantautui Pohjois-Espanjassa, ja hautapaikka valittiin sen mukaisesti, minne vaunuja vetävät härät pysähtyisivät itsestään. Hautapaikka unohtui, kunnes outo valo johdatti erakkomunkki Pelagiuksen hautapaikan luo 900-luvun puolivälissä. Munkki haki piispan katsomaan outoa kohdetta, ja piispa tunnisti paikan apostolin haudaksi. Espanjan kuningas Alfonso nimitti Jaakobin Espanjan suojeluspyhimykseksi. Ensimmäinen pyhiinvaeltaja haudalle oli piispa Godeslalc vuonna 950. Pian pyhiinvaelluksesta tuli suosittu perinne. Clunyn benediktiiniläisluostarista tuli pyhiinvaeltajien keskus matkalla Santiagoon, jonne kulki neljä pääreittiä.

Nykyisen katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1074. Kirkon hämmästyttävä aarre on pääalttari, joka hopeaa ja alabasteria. Alttarilla on puinen Pyhän Jaakobin patsas, joka sai 1765 hopeisen viitan ja jalokivikoristeet. Kirkkoon tultaessa pyhiinvaeltajat koskettavat ovensuuta, jossa on kuvattu Jaakobin sukupuu, miljoonat pyhiinvaeltajien kosketukset ovat jättäneet ovenkarmiin sormenjälkien kulumat. Pyhiinvaeltajat nousevat alttarille syleilemään suurta Jaakobin patsasta, sitten laskeudutaan alttarin alle, josta nähdään alhaalta päin hopealipas, jossa säilytetään 900-luvulla löydettyjä luita. Pyhiinvaelluksen loppuun suoritettuaan on oikeus kantaa kampasimpukan kuorta, joka on ollut pyhiinvaeltajien tunnus 1100-luvulta lähtien.