Laajasti ymmärrettynä adventismin historialliset juuret ulottuvat Uuden testamentin ajan apostoliseen seurakuntaan, jolle Kristuksen pikaisen takaisin tulon odotus oli luonteenomaista.

Euroopassa keskiajalta peräisin ollut uskontopakko johti tuhansien protestanttisten pyhiinvaeltajien siirtymiseen Euroopasta Uuteen maailmaan, Pohjois-Amerikkaan. Amerikan Yhdysvaltain perustuslaki 1776 takasi kaikille uskonnonvapauden ja loi samalla edellytykset adventtiherätyksen kasvulle ja leviämiselle. Suomen herännäisyyden suuri vuosikymmen, 1840-luku, oli myös adventtiherätyksen lopullisen esiinmurtumisen aikaa Yhdysvalloissa.

     ADVENTISMIN SYNTY

Baptistisaarnaaja William Miller luki ahkerasti Raamattua ja tuli vakuuttuneeksi siitä, että Kristuksen takaisintulo oli aivan lähellä. Vuonna 1831 hän esitti ensimmäisen kerran näkemyksiään asiasta sekä ennustamansa päivämäärän. Kristuksen piti saapua 22.10.1844. Odotetun ajan mentyä ohi liike hajaantui ryhmiksi, joista muutamat järjestäytyivät omiksi yhteisöikseen toisten kuivuessa olemattomiin. Jotkut yrittivät edelleen korjailla Millerin laskelmia ja ennustaa uutta päivää.

Nykyisin adventismilla tarkoitetaan yleensä seitsemännen päivän adventistien yhteisöä, jonka juuret ovat edellä mainitussa milleriläisessä liikkeessä, mutta joka opillisesti poikkeaa siitä huomattavasti. Tätä adventismia Suomessa edustaa Suomen Adventtikirkko.

17-vuotias tyttö Ellen G. White sai ensimmäisen näkynsä joulukuussa 1844, jossa hän sai vahvistuksen, että Jumala oli edelleen johtamassa adventtiliikettä. Hän sai n. 2000 näkyä ja profeetallista unta 70 vuotta kestäneen toimintansa aikana. Hänen kauttaan saatujen sanomien nähtiin olevan profetian hengen hedelmää ja ilmausta profetian lahjan vaikutuksesta seurakunnassa ja ne vaikuttivat ratkaisevalla tavalla uuden liikkeen kehitykseen.

Eurooppan ensimmäinen adventistityöntekijä tuli 1874 Sveitsiin, josta liike levisi muualle Eurooppaan (esim. Ruotsiin 1880, jonka kautta Suomeen).

     ADVENTISMIN HISTORIA SUOMESSA

1892 (21.7) varsinainen sananjulistustyö alkoi Suomessa, kun Helsinkiin saapui Ruotsista sikäläisen adventtikirkon esimies Olof Johnsson.

1894 ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin. Työtä tehtiin ruotsin kielellä vuoteen 1907 asti, jolloin työntekijöihin liittyi kaksi suomenkielistä sananjulistajaa.

1918 lähetyskoulu "Kotipirtti" aloitti toimintansa Hämeenlinnassa.

1920 seurakunnat rekisteröityivät Suomen Seitsemännen Päivän Adventistien Filantrooppinen Yhdistys ry -nimisenä yhdistyksenä.

Uskonnonvapauslain tultua voimaan 1923 keskusteltiin rekisteröidyn adventtiyhdyskunnan perustamisesta.

1932 Toivonlinnan lähetyskoulu aloitti toimintansa Piikkiössä (Turussa) (sisältää nykyisin yläasteen ja lukion).

1943 yhdyskunta rekisteröitiin 12.6. Suomen Adventtikirkko -nimisenä uskonnollisena yhdyskuntana.

1955 suomenkieliset piirikunnat (Itäinen ja Läntinen) muodostivat itsenäisen unionin adventtikirkon kansainvälisessä organisaatiossa (aikaisemmin Ruotsin piirikuntien kanssa yhteinen Itä-pohjolan unioni).

1963 aloitti oma kirjapaino toimintansa. Se sijaitsee Tampereella samoin kuin Suomen adventtikirkon ja adventtikirkon suomalaisen piirikunnan toimistot.

     ADVENTISMIN TOIMINTA SUOMESSA TÄNÄÄN

Adventtikirkolla on monia laitoksia. Näitä ovat Hopeaniemen kuntoparantola Vihdissä, Kallioniemen leiritila Laukaassa, Kirjatoimi Tampereella, Toivonlinnan yhteiskoulu Piikkiössä, vanhainkoti Tampereen Aitolahdessa, Kirjeellinen raamattuopisto Lahdessa, seurakuntakouluja (vastaavat peruskoulun ala-astetta) Joensuussa, Nummelassa (Vihdissä), Tampereella ja Toivonlinnassa.

Adventtikirkolla on yhteyksiä myös Elämäntavat raittiiksi -liitto ETRA ry:hyn sekä Helsingin fysikaaliseen hoitolaitokseen.

     ADVENTISMIN KOROSTUKSET

Jeesuksen toisen tulemisen läheisyys on keskeinen korostus adventisteille. He eivät kuitenkaan pyri ennustamaan sitä sen ajankohtaa. Tapahtuman aikaa ei ole ilmoitettu, eikä uskovien tarvitse sitä tietääkään, vaan heitä kehotetaan olemaan aina valmiina.

Terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä. Ruumis on Pyhän Hengen temppeli, joten sitä tulee hoitaa järkevästi. Riittävä liikunta ja lepo tulee muistaa, kuten myös terveellinen ruokavalio ja myönteinen elämänasenne. Adventistit ovatkin keskimäärin terveempiä kuin ympäristöjensä ihmiset.

Upotuskaste (uskovien/aikuisten kaste) on käytössä. Sen edellytys on kastettavan antama vakuutus uskostaan ja synnistä kääntyminen.

Adventistit pyhittävät viikon seitsemännen päivän, sapatin, eli lauantain.

"Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään".
    1. Moos. 2:3

Raamattu on kristillisen opin ainut ohje, mutta Whiten kirjoittamia profetioita pidetään erittäin tärkeänä, mutta ei silti Raamatun veroisena. Kristuksen sovituskuolemaa ristillä pidetään pelastuksen ainoana perustana.

     ADVENTISMIN SUHDE MUIHIN KRISTITTYIHIN

Adventistit uskovat Jumalalla olevan vilpittömiä lapsia kaikkien uskonsuuntien keskuudessa. Ihmisen pelastuksen ratkaisee sydämen suhde Vapahtajaan, ei mikään ulkonaisen kirkon tai järjestön jäsenyys.

Adventtikirkko ei ole Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) eikä minkään kansallisen ekumeenisen neuvoston jäseniä, vaikka se onkin osallistunut tarkkailijana niiden kokouksiin. Suomen adventtikirkko on Suomen vapaiden kristittyjen neuvoston (SVKN) jäsen ja tarkkailija Suomen ekumeenisessa neuvostossa.

Suomessa kastettuja jäseniä on n. 6 000 ja koko maailmassa vajaa 11 miljoonaa. Yhteensä kaikkiin maailman adventistiseurakuntiin liittyy reilu 2 000 henkeä päivittäin.

TEHTÄVÄT

Jarmo, adventisti, kertoo. Teksti ja tehtävät.

 

LINKIT ULKOPUOLELLE

Suomen Adventtikirkko

TAKAISIN VAPAAT SUUNNAT -SIVULLE