|
Vapaakirkko
JÄSENYYS Vapaakirkon seurakuntaan liittymisen ehtona on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Uskovien kaste ei ole Vapaakirkkoon liittymisen edellytys. Uskovien kastetta kuitenkin suositellaan. Vapaakirkossa on kolmenlaisia jäseniä:
HALLINTO Paikallisen seurakunnan asioista päätetään seurakunnankokouksessa. Äänioikeus on jokaisella 15 vuotta täyttäneellä varsinaisella jäsenellä. Seurakunnan hallituksena on vanhimmisto, joka pitää huolta seurakunnasta ja vastaa sen toiminnasta. Seurakunnan jäsen voi vaikuttaa päätöksiin vuosikokouksessa, joka on ylin päättävä elin. Koko kirkkokunnan asioista päätetään Vapaakirkon vuosikokouksessa, joihin kukin seurakunta valitsee omat edustajansa. Vapaakirkolla on hallitus, jonka tehtävänä on pitää huolta kirkon yhteisistä työmuodoista, toiminnasta ja omaisuudesta. Vapaakirkon johtajana on kirkkokunnanjohtaja.
Vapaakirkon seurakuntien hengellinen toiminta koostuu sunnuntain jumalanpalveluksen lisäksi mm. rukousilloista, raamattupiireistä, nuortenilloista sekä rukoushetkistä monenlaisten työmuotojen yhteydessä. NUORISOTYÖ Nuoriso- ja lapsityötä varten Vapaakirkolla on oma nuorisojärjestö: Suomen Vapaakirkon Nuoret r.y. eli SVN. Sen muodostavat seurakunnissa toimivat nuortenpiirit. SVN:n tehtävänä on ohjata ja tukea seurakuntien nuorisotyötä mm. valmistamalla opetusmateriaaleja sekä järjestämällä ohjaajakoulutusta, valtakunnallisia nuorisotapahtumia, nuortenleirejä sekä aktioita. Yksi suosituimmista lapsi- ja nuorisotyön muodoista on Versopartio. Se on osa Suomen partiolaisten toimintaa. LÄHETYSTYÖ Vapaakirkon tekemän lähetystyön tavoitteena on koko ihmisen auttaminen. Tärkeimpänä pidetään kuitenkin evankeliumin julistamista. Vapaaseurakunnilla on noin 55 lähetystyöntekijää 20 eri maassa Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa. Lähetystyöntekijät toimivat sairaanhoitajina, kielenkääntäjinä, evankelistoina, pastoreina sekä monissa muissa tehtävissä. HISTORIA Vapaakirkollinen liike alkoi Suomessa vaikutuksensa 1870- ja 1880-luvuilla. Nämä uskovat toimivat luterilaisen kirkon sisällä ja halusivat uudistaa sitä, mutta toiminta oli kuitenkin riippumatonta kirkon määräysvallasta. Uusi toiminta ei saanut papiston tukea osakseen. Tästä juontuu nimitys "vapaakirkolliset". Vapaakirkollisuus oli aluksi radikaali seurakuntaliike. Aikoinaan herätti kohua uusi seurakuntamusiikki, esimerkiksi kitaralla säestetyt hengelliset laulut. Myös paheellisena pidettyä hanuria soitettiin kirkossa. Vapaakirkollisen liikkeen tarkoituksena oli välttää oppikysymyksiä ja vaikuttaa luterilaisen kirkon yhteydessä seurakuntalaisten uudistumiseksi. Pian tulivat kuitenkin esille ehtoollis- ja kasteongelmat. Raamatun perusteella vapaakirkolliset katsoivat, että ne kuuluvat vain uskoville. Nämä periaatteet pakottivat liikkeen eroamaan luterilaisesta kirkosta ja järjestäytymään vuonna 1889 omaksi yhdyskunnaksi. Kun uusi uskonvapauslaki tuli voimaan 1923, rekisteröityi liike Suomen Vapaakirkko -nimiseksi kirkkokunnaksi. Keskeinen vapaakirkollisen työn pioneeri oli Hjalmar Braxén. KESKEISET LUVUT Suomen Vapaakirkko: OPPI - - VAPAAKIRKON TUNNUSTUS
Annettu Helsingissä 1923
TAKAISIN VAPAAT SUUNNAT -SIVULLE
_________________________ Aktiotyössä esimerkiksi kierretään aktiobusseilla ympäri Suomea ja ollaan paikallisten seurakuntien apuna. Aktioryhmä laulaa, todistaa uskostaan ja esittää draamoja toreilla, kauppakeskuksissa, seurakunnissa ja kaikkialla, missä vain on paljon ihmisiä. Joskus aktiotyössä osallistutaan rock-festareiden saapas-toimintaan. Aktiotyössä pidetään usein myös teebussia.
|
