Webmaster Webmaster
Verkkopolku.com | Opintoverkko 3 | Extra.opintoverkko.fi Opinto.net

Edelliselle sivulle | Aineryhmän pääsivulle | Pääsivulle



Psykologia



Kognitiivinen psykologia


Nykyinen oppimiskäsitys



1950- ja 1960- lukujen vaihteeseen asti oppimisen tutkimuksessa vallitsi behavioristinen suuntaus (automaattisen oppimisen muodot), joka ei hyväksynyt mitään ihmisten sisäisten henkisten prosessien tutkimista vaan tarkasteli oppimista puhtaasti ulkoisen käyttäytymisen perusteella. Behaviorismin mukaan ihmisen mielen sisällöistä ja tietoisuudesta ei ole mahdollista saada objektiivista tietoa. Behavioristiseen oppimiskäsitykseen liittyy usein arkikokemukseen perustuva ajatus opetuksesta ja oppimisesta tiedon siirtämisenä. Tiedon ajatellaan olevan jotain valmista, jonka opettaja siirtää sellaisenaan opiskelijoiden päähän.

1960-luvun alusta lähtien oppimistutkimuksen painopiste siirtyi oppijan sisäisten tekijöiden tutkimiseen kuten oppimisprosessien, -strategioiden ja kognitiivisten rakenteiden kehittymiseen. Tätä tutkimussuuntaa edustavan kognitiivis-konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppimista ei nähdä passiivisena tiedon vastaanottamisena vaan aktiivisena, luovana "rakennustoimintana", konstruointina, jonka kautta yksilöt ja yhteisöt rakentavat kuvaansa maailmasta. Oppija tulkitsee havaintojaan ja uutta tietoa aikaisemman tietonsa ja kokemustensa, siis sisäisten malliensa, pohjalta. Oppija ei ole siis tyhjä astia, joka täytetään tiedolla vaan aktiivisesti merkityksiä etsivä ja niitä rakentava toimija.

Konstruktivistisessa oppimiskäsityksen mukaan opettajan rooli muuttuu perinteisestä tiedon siirtämisestä oppimisprosessin ohjaajaksi. Korostetaan siis oppilaslähtöisyyttä. Opettajalla voi edelleen olla tärkeä rooli tiedon esittäjänä, mutta tärkeämpää on se, miten opettaja järjestää oppimistilanteet oppijan oppimisprosessia tukeviksi. Oppilaan oman aktiivisuuden ajatellaan lisäävän sisäistä motivaatiota, kun taas behaviorismin mukainen opettaminen lisäisi ulkoisen motivaation osuutta. Jos palkkioita käytetään, niiden pitäisi konstruktivismin mukaan liittyä itse oppimistehtävään ja antaa oppijalle informaatiota hänen suorituksestaan eikä keskittyä toiminnan kontrollointiin tai tarjota täysin ulkoista, tehtävään liittymätöntä palkintoa suorituksesta.

Konstruktivistisessa ajattelussa painotetaan oppijan kannustamista itseohjautuvuuteen, oppimaan oppimiseen, vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnallisuuteen. Arviointikaan ei ole tällöin vain opettajan asia, vaan opiskelija itse arvioi omaa oppimistaan. Reflektiivinen oppija tarkastelee kriittisesti omaa oppimistoimintaansa ja sen tuloksia. Hän kehittää metakognitiivisia taitojaan eli tietojaan omasta oppimisesta ja opiskelustrategioista, jolloin hän oppii oppimaan.

Tutkiva oppiminen on uusimpia oppimisen lähestymistapoja, joka korostaa oppilaslähtöisyyttä. Suuntauksen taustalla on myös konstruktivistinen oppimiskäsitys. Tarkoituksena on pyrkiä ymmärtämään ja selittämään tutkimuksen kohteena olevia ilmiöitä muodostamalla ongelmia ja kysymyksiä, laatimalla hypoteeseja, teorioita ja tulkintoja sekä tekemällä empiirisiä havaintoja. Ongelmalähtöisen oppimisen lähtökohtana on jokin todellinen ongelma ja opetus rakennetaan ongelmien tai esimerkkitapausten ympärille. Tällainen oppimiseen pyritään esim. erilaisilla projekteilla.

Konstruktivismin mukaan faktat opitaan parhaiten silloin, kun ne kytketään oppilaiden aiempaan tietoon, laajempiin mielekkäisiin kokonaisuuksiin ja aitoihin todellisen elämän tilanteisiin ja ongelmiin. Tiedon määrän lisääntyessä ja sen saatavuuden helpottuessa (tietoverkot) faktatiedon opettelun merkitys vähenee ja tärkeämmäksi tulevat tiedon valikoinnin, jäsentämisen, analysoimisen, kriittisen arvioinnin taidot. Nykytyöelämäkin vaatii monipuolisia tiedonkäsittelytaitoja ja niitä olisi tärkeä opetella pienestä pitäen.

Nykyään puhutaan myös elinikäisestä oppimisesta; ihminen ei ole koskaan "valmis" vaan kehitystä ja muutosta tapahtuu läpi elämän. Elinikäistä oppimista voidaan pitää keinona selviytyä muuttuvassa yhteiskunnassa.


LÄHTEENÄ:

Patrikainen, R. (1997). Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys luokanopettajan pedagogisessa ajattelussa. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja n:o 36. Tynjälä, P. (1999). Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki: Kirjayhtymä.







Teksti Harri Peltomaa. Teologian maisteri. Uskonnon ja psykologian opettajana lukiossa vuodesta 1997 Heinolassa, Jyväskylässä ja Asikkalassa. Koulutussuunnittelua Opetusalan koulutuskeskuksessa, opetustehtäviä ja Internet-tuotesuunnittelua Suomen Urheiluopistolla. Opintoverkon perustaja ja toimitusjohtaja.




Tulosta artikkeli | Lähetä artikkeli tutulle | Lähetä sähköpostia artikkelin kirjoittajalle
About.com | Google | Altavista | IGS-tietohuoltoasema | Yahoo



Psykologia


Johdantokurssi psykologiaan

Psykologin koulutus ja työ

Psykologinen tutkimus


Kognitiivinen psykologia

Mitä kognitiivinen psykologia on?

Automaattisen oppimisen muotoja

Nykyinen oppimiskäsitys

Luovuus

Muisti

Ongelmanratkaisu

Oppimisstrategiat

Siirtovaikutus oppimisessa


Neuropsykologia

Miten aivoja tutkitaan?

Aivojen rappeutuminen

Oppimisvaikeudet neurologisten syiden vuoksi

Kielen ja puheen neurologiaa

Neuropsykologinen kuntoutus





Katso myös nämä:


About.com

iGS - Helsingin kaupunginkirjaston tietopalvelu





Hae Opinto.netistä

 

 


Näytä sivulla:



 


Opintoverkko


Sivujen katselemiseen suosittelemme Internet Explorerin, Netscape Navigatorin tai Operan uusimpia versioita.
Webmaster Copyrights Opintoverkko, 2000-2002. WWW-tuotanto Tuomo-Media, 2002.