Uskonto: Raamattu - Oppi - Etiikka
Oppi: Onko Jumalaa olemassa?
Suurin osa maapallon väestöstä uskoo jumaluuteen tai korkeimman voiman olemassaoloon. Jo pelkästään tämä monissa tutkimuksissa todettu tosiasia ajaa meitä perimmäisten kysymysten äärelle.
Jumalan olemassaoloon voidaan ottaa karkeasti määriteltynä ottaa kolme kantaa: Jumala on olemassa (=teisti, kreikl. theos=Jumala), Jumala ei ole olemassa (=ateisti, kreikl. a= ei, theos=Jumala) ja ei voida tietää, onko Jumalaa (=agnostikko, kreikl. a= ei, gnoosis=tieto).
Teologian (kreikl. theos= jumala ja logos= oppi; oppi Jumalasta, yliopistollinen oppiaine) varhaisilla kausilla Jumalan olemassaolon todistuksissa lähdettiin siitä olettamuksesta, että Jumalan olemassaolo voidaan todistaa sitovasti ihmisen oman järjen avulla. Jumalan olemassaolossa on tämän käsityksen mukaan kysymys sellaisesta Jumalaa koskevasta tiedosta, joka on luonnollista eikä edellytä uskoa Jumalan yliluonnollista ilmoitukseen sanassaan Raamatussa. Tästä seuraa se oletus, että kaikki ihmiset voivat tietää Jumalasta ilman uskoakin vähintäänkin sen, että hän on olemassa ja koko maailman perusta ja alku.
Kuuluisa Jumala-todistus on Tuomas Akvinolaisen "Viisi tietä" (lat.Quinque viae). Sen mukaan järjen avulla voidaan osoittaa, että:
1) Jumala on maailmankaikkeuden liikkeellepanija, primus motor.
2) Jumala on ensimmäinen syy, jota ilman mikään syy maailmassa ei voi vaikuttaa.
3) Jumala on se olevainen, joka ei voi olla olematta ja jota ilman ei olisi mitään muuta olevaa.
4) Jumala on kaikkein paras, jota ilman ei olisi mitään mieltä puhua hyvästä.
5) Jumala on kaiken älyllisen ohjaaja, jota ilman ei voitaisi ajatella maailmankaikkeuden rakennetta ja kulkua.
Toinen klassinen Jumala-todistus, joka on Anselm Canterburyläiseltä, lähtee Jumalan käsitteestä. Oikea, asianmukainen käsitys Jumalasta kuuluu Anselmin mukaan näin (suora lainaus Proslogion-kirjasta): " Hän on jotakin, joka on niin suuri, ettei voi ajatella suurempaa. Ellei tämä suurin, joka voidaan ajatella, olisi kuitenkaan todellinen, se ei olisi suurin ajateltavissa oleva. Silloin voitaisiin ajatella jotakin vielä suurempaa ja sellaista, joka on lisäksi todellinen. Silloinhan tämä olisi suurinta, jota voitaisiin ajatella. Tästä seuraa, että suurimman ajateltavissa olevan eli Jumalan täytyy olla myös todellinen." Pysyitkö mukana? Jos, et lue se uudestaan...
Filosofi Immanuel Kant on esittänyt kritiikkiä Anselmin Jumala-todistusta vastaan sanomalla mm. että korkeimman olennon ajateltavuudesta ei voida päätellä hänen todellisuuttaan. Tunnettu teologi Karl Barth sanoo taas Anselmi Jumala-todistuksen olevan enemmän uskon omaa esitystä kuin teoreettinen todistus. Hän toteaakin käsityksenään Jumalan olemassaolosta: "Emme voi itse hankkia oikeaa tietoa siitä, kuka Jumala on. Sen saamme vain lahjaksi."
Jumalan olemassaolon tai olemattomuuden todistaminen aistihavaintoihin perustuen on mahdotonta: tulos on riippuvainen havaitsijasta ja se voi olla kyllä, ei tai jotain siltä väliltä. Se, että minä en voi havaita Jumalaa, ei tee Jumalaa olemattomaksi, vaan kertoo lähinnä aistieni rajoitteista. Voimme ehkä tavoittaa jotain oleellista ajattelemalla, että kristillisen opin pohjalta Jumalan ja rakkauden käsitteet ovat läheistä sukua toisilleen. Voit yrittää todistaa kaverillesi omaan kokemusmaailmaasi perustuen rakkauden olemassaolon! Helppoa, vai mitä...
Teksti Timo Laulaja. Kirjoittaja on uskonnon lehtori
|
