Uskonto: Raamattu - Oppi - Etiikka
Oppi: Millainen Jumala on?
Heijastamme mielikuviimme Jumalasta helposti inhimillisiä piirteitä (=antropomorfismi, inhimillistäminen): kysytään Jumalan ihonväriä, sukupuolta, miten Jumala voi samaan aikaan eri paikoissa jne. Tämä johtuu käyttämästämme käsitteistöstä, joka on sidoksissa kokemusmaailmaamme.
Jumalan olemusta ei tavoiteta inhimillisillä käsitteillä. Tutut ja turvalliset määreet (esim. parrakas, vanha mies pilven reunalla) tuovat Jumalan hetkeksi lähemmäksi mielikuvana, mutta samalla etäännyttävät meitä Jumalaa keskeisimmistä ominaisuuksista kaikkivaltiudesta, armosta ja rakkaudesta (Huom! Nämäkin ovat vain sanoja, joilla on eri yhteyksissä erilaisia merkityksiä). Teemme Jumalasta helposti kaikki toiveemme täyttävän "joulupukin", jonka olemassaolo riippuu siitä toteuttako hän kaikki toiveemme.
Meidän on vaikea hyväksyä sitä, että emme tiedä kaikkea. Tai edes suurinta osaa... Useat Jumalaan liittyvät kysymykset kuuluvat tälle alueelle: miksi Jumala sallii pahan, jos Hän on rakkaus (= theodikea ongelma), miksi Jumala ei voi olla "oikeasti" olemassa? Jumalan kaikkivaltius pitää sisällään senkin, mitä emme voi tietää ja ymmärtää. Mutta kaikkivaltiuskin on vain inhimillinen käsite, jonka ymmärtäminen jo sinänsä on vaikeaa.
Voidaankin ajatella, että kuvilla, musiikilla tai kävelemällä luonnossa tavoitetaan Jumalasta sellaista, joihin sanat eivät yllä. Jumalan voimme kohdata myös lähimmäisessämme.
Raamatussa Jumala ilmoittaa olevansa " Minä olen, mikä olen" eli viesti meille voisi olla seuraava: olen salattu, inhimillisestä olemisesta vapaa, kaiken olemisen perusta. Uskonpuhdistaja Lutherin mukaan, Jumala merkitsee ihmiselle sitä, että hänellä on jotain, mihin hänen sydämensä täysin luottaa.
Teksti Timo Laulaja. Kirjoittaja on uskonnon lehtori
|
