Uskonto: Raamattu - Oppi - Etiikka
Raamattu: VT:n synty ja kirjaryhmät
Vanhan testamentti on syntynyt n. 1000 vuoden kuluessa. Sen syntyprosessi voidaan karkeasti jakaa kolmeen vaiheeseen: suullisen perimätiedon vaiheeseen, kirjoitusten syntyyn ja VT:n kaanonin eli kirjakokoelman hyväksymiseen. Ennen kirjoitustaidon ja kirjoitusmateriaalien yleistymistä runonlaulajat, perheiden ja sukujen vanhimmat siirsivät historiallisia tapahtumia ja kertomuksia suullisesti seuraavilla sukupolville. Tämä oli käytännössä ainut mahdollisuus tallettaa merkittäviä historiallisia tapahtumia.
Vanhimmat Vanhan testamentin kirjoituksista syntyivät n. 1000 eKr. Israelin kuninkaitten hoveissaan alettiin kirjoittaa ylös Israelin kansan historian kannalta merkittäviä tekstejä. Juutalainen seurakunta kokosi tekstit ja hyväksyi ne Vanhan testamentin kaanoniksi v.100 jKr.
Vanhan testamentin kirjat voidaan jakaa kolmeen kirjaryhmään: historiakirjoihin, runokirjoihin ja profeettakirjoihin. Historiakirjat kertovat Israelin kansan vaiheista ja Jumalan johdatuksesta sen elämässä. Tärkeimmät historiakirjat ovatkin Viisi Mooseksen kirjaa. Historiakirjat ovat luonteeltaan myös uskonnollista julistusta, ja siksi historiallisen ja muun aineksen erottaminen toisistaan ei ole aivan helppoa. Vanhan testamentin historiakirjat ovat: viisi Mooseksen kirja, Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Ruutin kirja, kaksi Samuelin kirjaa, kaksi Kuninkaiden kirjaa, kaksi Aikakirjaa, Esran kirja, Nehemian kirja ja Esterin kirja.
Runokirjojen joukkoon on luokiteltu sekä viisaus- että runokirjoja. Viisauskirjoja Vanhassa testamentissa ovat Sananlaskut, Saarnaaja ja Jobin kirja. Enemmän runomuotoisia ovat Psalmit, Laulujen laulu ja Valitusvirret.
Vanhan testamentin profeettakirjat jaetaan suuriin ja pieniin profeettoihin kirjan laajuuden perusteella. Profeetoista voit lukea lisää luvussa 5. "Keitä olivat profeetat?".
Teksti Timo Laulaja. Kirjoittaja on uskonnon lehtori
|
