Uskonto: Raamattu - Oppi - Etiikka

Raamattu: Mitä ovat evankeliumit?

Perustieto | Indigo Jamesin tarina | Lisätietoa ja tehtäviä

Uuden testamentin kirjat ovat syntyneet vuosina 50-150 jKr. Evankeliumien lisäksi Uudessa testamentissa on kirjeitä, joista suurin osa on apostoli Paavalin kirjoittamia. Kirjeiden lisäksi sieltä löytyy Apostolien teot, jota pidetään Luukkaan evankeliumin jatko-osana. Uusi testamentti päättyy Johanneksen ilmestykseen. Palaamme tähän kirjaan luvussa 11.

Neljä evankeliumia, Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, muodostavat Uuden testamentin ytimen. Markus on evankeliumeista vanhin. Se on kirjoitettu Roomassa 60-luvun lopussa. Kirjoittaja on tuntematon. Markus korostaa Jeesuksen ihmetekoja ja kärsimyshistoriaa. Matteuksen evankeliumi on syntynyt 90-luvulla Syyriassa. siinä korostuvat Jeesuksen opetukset. Vuorisaarna (luvut 5-7) on kuuluisin yhtenäinen Jeesuksen opetusten kokoelma. Luukas pyrkii kirjoittamaan historiateosta Jeesus Nasaretilaisesta. Sen kirjoittaja on perimätiedon mukaan Paavalin apulainen, lääkäri Luukas. Hänen ajatellaan myös kirjoittaneen Apostolien teot. Johanneksen evankeliumi poikkeaa muista evankeliumeista (synoptikoista: tulee kreikan kielen sanasta, synopsis, "samaan tapaan katsovat") tyyliltään ja sisällöltään. Siinä korosttetaan mm. Jeesuksen jumalallisuutta ja oletetaan myös, että Jeesus Nasaretilainen olisi kuulunut Johannes-kastajan opetuslapsiin. Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu 100-luvun alkupuolella.

Evankeliumien synnystä voidaan erottaa kolme keskeistä vaihetta: suullisen perimätiedon vaihe, tekstien synty ja kirjoitusten kokoaminen. Suullisen perimätiedon vaiheessa apostolit veivät kristinuskoa eteenpäin kertomalla omakohtaisesti kokemiaan tapahtumia. Toista vaihetta voidaan kutsua kirjoitusten synnyksi, jolloin Jeesus Nasaretilaista koskevaa aineistoa alettiin kirjoittaa muistiin. Huoleksi nousi mm. silminnäkijöiden ikääntyminen ja kuoleminen. Kolmannessa vaiheessa evankelistat kokosivat olemassa olevia kirjallisia lähteitä ja muodostivat niistä kokonaisuuksia, evankeliumeja. Evankelistat eivät itse kirjoittaneet kovinkaan paljon, vaan toimivat ensisijaisesti redaktoreina eli toimittajina.

Evankeliumien erot johtuvat pääasiallisesti evankelistojen käyttämistä erilaisista lähteistä ja myös heidän toisistaan poikkeavista kirjoitusmotiiveista. Erilaisten tieteellisen tutkimuksen kautta on päädytty teoriaan, jonka mukaan sekä Matteus että Luukas ovat käyttäneet Markuksen evankeliumia lähteenään. Se on luonnollista, koska onhan Markuksen evankeliumi vanhin evankeliumikirjoista. Lisäksi tutkijat ovat löytäneet Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeista Jeesuksen puheita, joita ei Markukselta löydy. Osittain tästä on päätelty, että täytyy olla jokin kadonnut dokumentti, joka on sisältänyt Jeesuksen puheita. Tämä lähde on nimetty Q-lähteeksi (saks. Quelle=lähde). Teoriaa, jonka mukaan Matteus ja Luukas ovat käyttäneet Q-lähdettä Markuksen evankeliumin lisäksi lähteenään, kutsutaan kaksilähdeteoriaksi.

Teksti Timo Laulaja. Kirjoittaja on uskonnon lehtori